keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Erlend Loe: Naisen talloma

Erlend Loe: Naisen talloma (Blåst)
Johnny Kniga


Koska tähän asti esittelemistäni kirjoista suurin osa on ollut selkeästi enemmän naisille suunnattua draamaa, hypätään vaihteeksi eri genreen ja Erlend Loen tuotantoon. Sankan miespuolisen lukijakuntani (herra T, toivottavasti luet tätä siellä töissä!) iloksi ajattelinkin kirjoittaa hieman kirjasta nimeltä Naisen talloma.

(Ja kyllä, kyseessä ei ole minkään luokan kuittailu, sillä puolustuksekseni voin sanoa lukeneeni itse kirjan ruotsiksi nimellä Blåst ja ajattelevani sitä myös sillä nimellä.)

Naisen talloma kertoo miehestä, joka ajautuu suhteeseen voimakastahtoisen Mariannen kanssa. Ja nimenomaan ajautuu, sillä Marianne muuttaa miehen asuntoon ja valtaa tämän elämän ilman, että päähenkilö edes ehtii päättää omaa kantaansa asiaan. Marianne puhuu, suunnittelee - ja täyttää asunnon.

"Marianne ringde mig på jobbet. Var lätt och glad på rösten. Det var så fint att vi varit överens, sa hon. Jag försökte komma ihåg vad vi hade sagt under natten. Ingenting kom jag ihåg. Men då kommer jag då bara, sa hon. Jag nickade in i telefonluren och sa ja, kom bara, och att det säkert blev bra.

Samma kväll kom hon flyttandes. Med tolv medelstora papperskartonger och en gräddgul byrå."

Saadakseen omaa tilaa aloittaa päähenkilö uintiharrastuksen. Hän ostaa kausikortin uimahalliin, istuu saunassa lukemassa. Ja ui, tottakai. Kotona hän kuuntelee Mariannea, nyökkää ja kauhistelee oikeissa paikoissa, miettii omia asioitaan samalla kun Marianne elää elämäänsä - heidän molempien puolesta.

Mielenkiintoinen kirjasta esiin nostettu ajatus on, että vaikka päähenkilö selkeästi on naisen talloma, on hän myös ennen kaikkea itsensä talloma. Mariannen määräilyä enemmän kirjassa ahdistikin juuri päähenkilön tahdottomuus, miten hän vain odotti elämänsä alkavan, seurasi Mariannen perässä vaivautumatta edes miettimään omia mielipiteitään. Erlend Loen kirjoitustyyli on oivaltavaa ja tekstit, kuten tämäkin, yleensä hauskoja. Silti Naisen talloma tekee ennen kaikkea surulliseksi.

Naisen talloma on siinä mielessä erikoinen kirja, että 199 ensimmäistä sivua se oli ärsyttävä, TODELLA ÄRSYTTÄVÄ, ja se olisi monta kertaa tehnyt mieli jättää kesken. Eniten tämä johtui henkilöistä: päähenkilö todellisena heittopussina ja Marianne täydellisenä päällepäsmärinä olivat äärimmäisen tympeitä ja erityisen vaikeasti samaistuttavia (sanokoot kukaan mitä tahansa...). Kirjan 200. ja viimeinen sivu sai kuitenkin minun kelkkani täysin kääntymään. Erlend Loen Naisen talloma on todellakin ajatuksia herättävä, jopa jollain tasolla ravisteleva, lukukokemus!


Näitä voin myös suositella:
Erlend Loe: Supernaiivi
Erlend Loe: Tosiasioita Suomesta

...ja uusimpiin Erlend Loen teoksiin pitääkin ehdottomasti tutustua myös itse!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti