maanantai 31. lokakuuta 2011

Karin Fossum: Harriet Krohnin murha

Karin Fossum: Harriet Krohnin murha (Draper på Harriet Krohn, 2004)
Johnny Kniga, 280 sivua.

Karin Fossumin Harriet Krohnin murha on siitä erilainen dekkari, että toisin kuin monet muut se on kerrottu pelkästään rikollisen, tässä tapauksessa murhaajan, näkökulmasta. Ja toisin kuin monet muut, se piirtää murhaajasta inhimillisen, lähes säälittävän kuvan.

Kirjan päähenkilö Charlo on menettänyt kaiken.Vaimon häneltä vei syöpä, rahat ja itsetunnon peliriippuvuus, teini-ikäinen tytär lähti isän töppäilyjen takia. Pelivelkojensa takia Charlo ajautuu epätoivoiseen tekoon: hän päättää ryöstää Harriet Krohnin, yksinäisen, varakkaan vanhuksen, joka takuulla ei uskalla puolustatua.

"Hän katselee ulos ikkunasta, näkee että edelleen sataa kovasti räntää. Jäljet, hän ajattelee, ja tunnustelee taskujaan. Haluaa tarkistaa, että on muistanut kaiken. Aivan kuin onkin, hän on ajatellut kaikkea, ajatellut monta viikkoa. Hän on harjoitellut kaiken ajatuksissaan ja muutaman kerran huutanut unissaan kauhusta."

Kaikki kuitenkin menee hirvittävällä tavalla pieleen, ja Charlosta tulee kylmäverinen murhaaja. Tästä lähtien Charlo elää elämäänsä vilkuillen olkapäänsä yli, nähden painajaisia, odottaen kaiken loppuvan. Toisaalta hän pyrkii nyt korjaamaan tekemiään virheitä, ostamaan takaisin tyttärensä luottamuksen. Samalla hän kuitenkin tuntee, kuinka verkko hänen ympärillää käy koko ajan kireämmäksi ja kireämmäksi. Lehdestä hän voi lukea, että Harriet Krohnin murhaa tutkii nyt komisario Konrad Sejer, hän, joka tähän mennessä on selvittänyt jokaisen juttunsa.

"Hän jää hetkeksi paikoilleen, että sydän ehtisi rauhoittua. Nyt hänen on aika palata ihmisten ilmoille, joten on tärkeää koota itsensä. Olla rauhallinen, itsevarma ja päättäväinen. Hän menee eteiseen, avaa lukon, työntää oven raolleen, jää seisomaan ja kuuntelemaan. Silloin huoneen poikki häivähtää varjo, jotain mustaa ja äänetöntä, ja hän säpsähtää. Harrietilla on kissa, hän tulee ajatelleeksi, se on odottanuyt ulkona ja haluaa nyt sisälle lämpimään. Hän menee sen perässä sisään katsomaan, mitä se tekee. Kissa pysähtyy keittiössä ja katselee runneltua ruumista. Maukaisee muutaman kerran pitkään ja hartaasti. Sitten se menee kupilleen juomaan."

Harriet Krohin murha on siitä erilainen Konrad Sejer -romaani, että tässä kirjassa itse Sejer ei juurikaan pääse ääneen: kirjan kertoo Charlo, murhaaja. Vaikka idea on hyvä, jää se jotenkin puolitiehen: ainakaan itse en missään kohtaa tunne samaistuvani murhaajaan saatikka tämän tunteisiin. Myös dekkareille tyypillinen rikoksen ratkaisemisen jännitys puuttuu tästä kirjasta täysin, onhan jo alusta alken selvää, kuka murhaaja on. Harriet Krohnin murha onkin ennemminkin psykologinen draama kuin varsinainen dekkari: jännityksen luomisen sijaan se nimittäin keskittyy tunnelmien ja tunteiden kuvaamiseen.

Fossumin kirja pohtii oikeaa ja väärää, hyvyyttä ja pahuutta. Viedessään lukijan murhaajan pään sisälle, tutustuttamalla hänet murhaajan tunteisiin, Fossum myös kyseenalaistaa perinteisen mustavalkoisen ajattelun rikollisista. Voiko kukaan olla kokonaan paha? Vai voisiko pahojen tekojen takaa löytyä hyvyyttä? Entä millaisen rangaistuksen murhaaja ansaitsee? Jännitystä odottaville kirja oli kuitenkin pienoinen pettymys, ja perinteisempien salapoliisiromaanien ystäville voikin suositella mieluummin jotain muuta Karin Fossumin Konrad Sejer -romaania.


Näitä voin Karin Fossumilta suositella:
Rakas Poona
Evan katse
Mustat sekunnit
Hullujenhuone

2 kommenttia:

  1. Justiinsa viimesin kirja minkä luin. Pikkasen erilainen ku Fossumit yleesä. Ku tässä ei ollutkaan poliisi pääosassa. Mut hyvä oli.

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä erilainen, itsekin odotin paljon perinteisempää dekkaria. Tykkäsin kyllä, mutta toisaalta olisi ollut kiva myös itse selvittää tapausta ;).

    VastaaPoista