tiistai 22. marraskuuta 2011

Erlend Loe: Muleum

Erlend Loe: Muleum (Muleum, 2007)
Johnny Kniga, 187 sivua


Erlend Loen kirjan päähenkilö on Julie, 18-vuotias norjalainen lukiolaistyttö, joka huhtikuussa 2005 sai isältään tekstiviestin

"Me syöksymme maahan.
Rakastan sinua.
Tee mitä haluat.
Isä."

Koko perheensä lento-onnettomuudessa menettänyt Julie ei halua itsekään enää elää. Kuoleminen vaan tuntuu olevan kovin hankalaa: vaikka Julie keksii useita keinoja tappaa itsensä, tuntuu jokin aina menevän pieleen. Lopulta Julie pakkaa mukaansa muistikirjansa ja hyppää lentokoneseen toiveenaan kuolla itsekin lento-onnettomuudessa. Matkustaessaan impulsiivisesti ympäri maailmaa Julie alkaa kuitenkin pikku hiljaa löytää elämänhalunsa. Muleum on Julien muistikirja ensimmäisen yksin vietetyn vuoden ajalta.

"Tavallaan voi siis ehkä sanoa, että Marie Clairella ja minulla on pohjimmiltaan sama päämäärä: Hankkiutua eroon kaikesta, mikä painaa jotain. Hankkiutua eroon ruumiista ja koko elämästä. Lehdessä puidaan niin mitättömiä ongelmia, että suurimmaksi ongelmaksi muodostuu lopulta se, etteivät lehden tekijät eivätkä lukijat tajua, kuinka pieniä heidän ongelmansa ovat. Jonkun pitäisi tehdä lehti niille, jotka ovat menettäneet perheensä onnettomuudessa. Sen nimi voisi olla Dead Family. Tai Accidental Death. Tai ehkä Sudden Death Magazine. Siinä neuvottaisiin ihmisiä kehittämään itselleen syitä jatkaa elämäänsä, kerrottaisiin mitä voi syödä silloin kun ei huvita syödä yhtään mitään ja annettaisiin vinkkejä siitä kuinka voi huijata itsensä uskomaan jumalaan ja ja siihen, että kaikki mitä tapahtuu, oli se sitten kuinka kamalaa tahansa, kuuluu jumalan salakavalaan suunnitelmaan, jota ihmiset eivät voi koskaan ymmärtää ja jota meidän ei tästä syystä pidä myöskään asettaa kyseenalaiseksi. Siinä pitäisi kertoa myös, miten ihminen voi tappaa itsensä niin ettei takuulla herää muutaman päivän päästä sairaalassa nolona ja nöyryytettynä sen vuoksi, ettei yritys onnistunut."

Erlend Loe käsitelee kirjassaan synkkiä aiheita kyynisesti, ironisesti - hauskastikin. Kerronnassaan Loe on kuitenkin löytyänyt niin sanotun kultaisen keskitien: kuolemaa suunnittelevan Julien teksti ei ole masentavaa, muttei Loe kuitenkaan ylitä huumorillaan hyvän maun rajoja. Kirjan nimi muleum tarkoittaa norjan sanaa museum, jonka Julie lapsena lausui väärin. Nyt perheen kuoltua Julie on ainoa, joka tietää, miksi muleum on hyvä sana. Sanan tuoma ilo on kuitenkin kadonnut samalla tavalla muiden yhdessä koettujen muistojen kanssa. Vuoden kuluessa Julie alkaa kuitenkin oivaltaa, että uusia muistoja ja uusia hyviä sanoja - sekä uusia perheitä niitä jakamaan - on edelleen mahdollista saada.

Muleum on monilta osin uudempi versio Supernaiivista sillä erotuksella, että nyt päähenkilö on nainen. Molemmissa kirjoissa etsitään elämälle tarkoitusta, pohditaan arkisia asioita ja tehdään kyynisiä huomiota maailmasta. Koska Supernaiivi oli ja on edelleen aivan loistava teos, tämä samankaltaisuus ei missään nimessä häiritse. Muleumin tapahtumat alkavat kirjan puolivälissä muuttua varsin epäuskottaviksi, mutta se ei haittaa; Loen kirjoissa parasta antia on aina ollutkin kirjoitustyyli, pienten havantojen tuoma huumori sekä tietynlainen tapahtumien absurdius.


Myös näitä voin Erlend Loelta suositella:
Supernaiivi (lue edes tämä!)
Tosiasioita Suomesta
Naisen talloma

2 kommenttia:

  1. Oi, minä rakastuin tähän kirjaan niin! Ja lukiessa itkin. Paljon.


    Heli

    VastaaPoista
  2. Loen kirjat ovat kyllä kaikki takuuvarmaa laatua!

    VastaaPoista