perjantai 9. joulukuuta 2011

Eve Hietamies: Yösyöttö

Eve Hietamies: Yösyöttö (2009)
Otava, 383 sivua.


Jos ei missään tapauksessa halua pitää taukoa vauva-arjesta, kannattaa oma vapaa-aika ehdottomasti käyttää vauva-asioista lukemiseen. Itse sorruin tähän nyt ensimmäistä kertaa. EN siis missään nimessä lue Vauva-lehteä ja KaksPlussaa poika R:n nukkuessa, ei hyvää päivää sentään, mutta Eve Hietamiehen kirjaan oli pakko tarttua. Kyllä kannatti. Yösyöttö oli varsin viihdyttävä ja hauska kirja, vaikka se kovin vauvapainotteinen olikin.

Yhtenä Yösyötön aiheena on raju synnytyksen jälkeinen masennus, jopa psykoosi. Päähenkilö Antti Pasanen joutuu kohtaamaan sen kovinkin konkreettisesti, kun Pia-vaimo sanoutuu irti parin pojan elämästä heti synnytyslaitoksella: sairaalan pihalla turvakaukalo käsissään seisova Antti saa katsella taksin perävaloja vaimon paetessa vauva-arkea ja vastuuta. Koska äiti ei missään vaiheessa pysty olemaan osa poikansa elämää, huomaa Antti yhtäkkiä olevansa vanhempainvapaata viettävä koti-isä, jonka päivät täyttyvät vaipanvaihdosta, vastikkeista, Myyrästä ja Pingusta. Elämä yksinhuoltajana ei ole helppoa, mutta siitä on pakko selvitä. Lopulta Antti löytää tiensä lähipuistoon, jonka äitijoukosta tulee nopeasti myös hänen kaveripiirinsä.

"Kävelin kuin huumeissa ostarille parturiin, yksin, ilman lastenvaunuja, ilman vastuuta. Jalat olivat liian kevyet. Istuin parturin tuolissa enkä osannut puhua mitään, koska ei ollut mitään puhuttavaa. En ollut lukenut uutisia enkä ollut käynyt missään, saati tavannut ketään. Mutta tykkäsin kuunnella, kun se mimmi kertoi Thaimaan-reissustaan."'

Antin kotielämä kuulostaa kovin tutulta. Ja toisaalta taas ei. Joka tapauksessa oli hauska lukea vauva-arjesta kerrankin miehen näkökulmasta. Vaikka perusjutut hoituvat molemmilta sukupuolilta samalla tavalla, huomaa Antti kovin konkreettisesti astuneensa nyt naisten maailmaan, jossa keskustelunaiheet saavat usein korvat punottamaan ja aiheuttavat kovia yskäkohtauksia. Toisaalta, miksei isäkin pärjäisi siinä missä äiti?

"Olin oppinut kestämään Jannika-Pinkin niiskutuksen ja Nelli-Tupperwaren peräpäävaivat, niin omat kuin Pietarinkin. En enää sätkyillyt, kun Pihla-Puolukka kaivoi lerppunsa esiin, se edelleen kyllä inhotti, mutta osasin jo katsoa sivuun. Kestin keskustelut imukyvyistä, koskivat ne sitten naista, hyttystä, vaippaa tai kuukautissidettä. Olin kestänyt jopa keskustelun, jonka aiheena oli: "Antaisitteko Antti Pasaselle?".
    Yllättävää kyllä, eivät olisi antaneet."

Yösyöttö ei ehkä tarjoa mahdollisuutta suurille temaattisille pohdinnoille. Toisaalta sen ei edes tarvitse tarjota. Hietamiehen kirja hymyilyttää ja viihdyttää ja toisaalta kuvaa varsin realistisesti elämää pienen lapsen kanssa. Ainakin saman kokeneille siis hyvä lukuvinkki - ja miksei myös muille kevyempää lukemista etsiville.

Ja hei, vaikka toisin voisi luulla, tämä EI ole pelkästään naisten kirja: myös herra T kiinnostui lukemaan Yösyöttöä! Onko mitään ärsyttävämpää kuin se, että kun vihdoin on saanut pojan unille ja ryntää sohvalle lueskelemaan, on mies varannut sekä parhaan löhöpaikan että lukemasi kirjan?

2 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvä kirja, itse taisin lukea vielä raskanaana ollessani. Oli semmonen kirja mitä piti ahmia! :D

    VastaaPoista
  2. Totta! Enpä ole pitkään aikaan lukenut lähes 400-sivuista kirjaa reilusti alle viikossa :O. Tosin oli kyllä nopealukuinenkin, ei sen puoleen.

    VastaaPoista