sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Camilla Läckberg: Fyrvaktaren

"Plötsligt kändes inte vågorna runt dem så vilda längre. Hon längtade fortfarande tills hon skulle få känna fast mark under fötterna, men Gråskär hade redan förtrollat henne. Och gummans ord om Gastholmen förpassade hon långt bak i tankarna. Inget som var så vackert kunde dölja något ont."

Camilla Läckberg: Fyrvaktaren (2009; ilmeisesti ei vielä suomennettu)
Forum, 359 sivua.


Rakastuin täysin joulun jälkeen lukemaani Camilla Läckbergin Merenneitoon, ja koska siinä kehyskertomus jäi niin kutkuttavasti kesken, oli aivan pakko tilata netistä sarjan seuraava osa. Fyrvaktaren jatkaa päähenkilöiden Erican ja Patrikin osalta siitä, mihin Merenneito jäi, mutta tutkittava rikos on uusi.

Annie palaa vuosien jälkeen takaisin Fjällbackaan. Entisestä lukion suosituimmasta tytöstä on tullut alistunut vaimo ja äiti, joka on tottunut ottamaan vastaan iskut ja pilkan, kiillottamaan ulkokuorta ja peittämään mustelmat kalliin jakun alle. Nyt jotain on kuitenkin tapahtunut, ja sekavan yön jälkeen Annie löytää itsensä ja poikansa paikkaamasta haavoja lapsuutensa Gråskärin-saarelta. Kyläläisten keskuudessa Gråskär tunnetaan vanhastaan Gastholmenin kummitussaarena, jota siellä kuolleet eivät koskaan jätä.

"Hon hade stått som fastfrusen den där natten och stirrat på blodet. Sedan hade hon plötsligt börjat handla, med en beslutsamhet hon inte längre trodde hon hade. Väskorna var redan packade. Hon hade på sig ett nattlinne, och trots skräcken tog hon sig tid att slänga på sig ett par jeans och en tröja. Sam fick åka i pyjamasen, och hon lyfte upp och bar ut honom sist av allt till bilen. Han sov inte, men var alldeles tyst."

Muutaman päivän kuluttua Patrik saa tutkittavakseen uuden murhan: kaupungin ekonomisti Mats Sverin löytyy ammuttuna omasta eteisestään. Vanhempiensa ainoa lapsi Mats tuntuu olevan kaikkien suosiossa - ja kuitenkaan kukaan ei tunnu ollenkaan tuntevan häntä. Tutkimusten vähitellen edetessä Patrik tulee vedetyksi maailmaan, johon kuuluvat huumeet ja alkoholi, pelko, lyönnit ja öiset matkat turvataloihin.

"När magen var så gott som tom hörde han ljudet av sitt hjärta. Dunk, dunk, dunk. Han lutade sig fram och kräktes igen. Ute i köket kallnade Signes kaffe i den vita rosenkoppen."

Kuten Merenneidossa myös Fyrvaktarenissa seurataan rinnakkain kahta kertomusta, mennyttä ja nykyistä. Merenneidossa idea toimi Fyrvaktarenia paremmin, sillä siinä kertomukset olivat tarkemmin sidoksissa toisiinsa. Kerronnan ja juonenkulun osalta molemmat lukemani Läckbergit olivat varsin samanlaisia, mikä ehkä hieman pienensi Fyrvaktarenin jännitysmomenttia. Toisaalta, jos toimivan konseptin on keksinyt, niin mikäs siinä: Fyrvaktaren oli Merenneidon tavoin tiheätunnelmainen, viihdyttävä ja jännittävä dekkari, joka piti otteessaan ja yllätti - eikä varmastikaan ollut viimeinen lukemani Läckberg.

En tiedä, johtuiko se alkuperäiskielestä vai mistä, mutta Fyrvaktarenia lukiessa tuli välillä sellainen olo, että dekkareita haukutaan suotta kielellisesti hepposiksi. Ainakin tämä jännäri nimittäin loi tunnelmaa myös taidokkailla sanavaloinnoillaan ja kuvailuillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti