torstai 23. helmikuuta 2012

Juha Itkonen: Seitsemäntoista

Juha Itkonen: Seitsemäntoista (2010)
Otava, 383 sivua.


Juha Itkosen Seitsemäntoista on eräällä tapaa kirja kirjan sisällä. Kuuluisa kirjailija Julius Ilonen kirjoittaa menneisyyttään uusiksi. Nyt hän onkin Henrik, seitsemäntoistavuotias lukiolaispoika, hyvän perheen kuuliainen kasvatti, ensimmäistä kesäänsä töissä tavaratalossa. Nelikirjaiminen sana vaanii varjona jokaisen takana, sulkee pankit ja kahvilat, mutta Henrik elää nuoruuttaan, jota mikään ei horjuta. Tavaratalossa Henrik tutustuu parikymppiseen Veskuun,jolla tuntuu olevan aina rahaa ja joka vie Henrikin mukanaan baareihin, ulkomaillekin. Pian ystävyys Veskuun alkaa kuitenkin tuntua ahdistavalta, jopa pelottavalta.

"Eivät kuusitoistavuotiaat saisi rakastua. Kuusitoistavuotiaana ei saa äänestää, ei ajaa autoa, ei ostaa yhtä keskiolutpulloa; kuusitoistavuotias ei ole oikeustoimikelpoinen. Rakastuminen kuusitoistavuotialta pitäisi kieltää vielä paljon jyrkemmin.
    Rakkaus ei ole leikkiä, rakkaus on sotaa: epäreilu taistelu, jossa viaton voi haavoittua. Rakkaus voi olla liikaa kenelle tahansa, aikuisellekin, eikä kuusitoistavuotialla ole sitäkään vähäistä järkeä, paljaassa puhtaassa rakkaudessaan he ovat suojattomia kuin vasta munasta kuoriutuneet linnunpojat. Rakkaus voi haavoittaa, silpoa heidät pysyvästi. Rakkaus voi katkaista heidän siipensä kun he vasta koikkelehtivat hennoilla jaloillaan. Vähän vääränlaista rakkauttaa väärään aikaan, eikä poikanen koskaan kasva linnuksi, lennä niin kuin sen pitäisi."

Toinen kirjan pääkertojista on viisikymppinen yksinhuoltajaäiti Päivi, kirjailija Julius Ilosen entinen työkaveri tavaratalosta nelikirjaimisen sanan ajoilta. Tarinalla on aina kaksi puolta, ja Päivi muistaa sen toisen: hänen mielestään Julius Ilonen on kertonut kaiken vääristellen, jopa valehdellen. Päivin muistoilla on toiset nimet ja toinen luonne, mutta jää lukijan tehtäväksi päätellä, mikä on totuus.

"Päkä sä et tiedä. Päkä sä jos kuka. Kulta just sulle tän piti tapahtua. Just sulle.
    Tapahtua minkä? Että suin päin rakastuu ja sattumalta törmää toiseen, joka samaan aikaan haluaa sukeltaa. Että uskoo ja toivoo ja pelkää ja pettyy, pistää tavarat jakoon ja lapset puoliksi. Voi vittu, varsinainen tapahtuma.
     Kuinka monelle tämäkin sama on tapahtunut? Just sulle. Just mulle. Just koko tälle lähiölle ja kaikille työpaikalla ja jokaiselle naiselle joka helvetin naistenlehdessä. Luulisi että niitä varoittavia esimerkkejä nyt jo vähitellen on riittävästi. Ihmiset niin kuin kanat puskevat päin samaa aitaa."

Ja sitten homma sekoaa ihan täysin - siis Itkosen kirja. On Julius Ilosen kirjeitä tuntemattomalle vastaanottajalle, perinteisempää kerrontaa ja lopulta puheenvuoron ottaa Päivin miesystävä M. Menneisyyden tapahtumat jäävät taka-alalle, kirjan sävy ja tyyli muuttuvat ja tuntuu, kuin kirjailija itsekin unohtaisi, mistä ja miten alun alkaen oli ajatellut kirjoittaa. Seitsemäntoista ongelma on siinä, että se herättää paljon kiinnostusta ja nostattaa tunnelmaa, mutta tarinaa jää kuitenkin pahasti kesken. Ehkä idea nimenomaan olikin, että lukija täydentäisi itse tarinan loppuun, mutta ainakin itse jäin kaipaamaan jotain enemmän.

Koska Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän on ehdoton suosikkikirjani ja muutkin kaksi lukemaani Itkosta toinen toistaan vaikuttavampia, olivat odotukset tämänkin kirjan kohdalla varsin korkealla. Siinä mielessä olinkin aika pettynyt: vaikka Seitsemäntoista ihan kirjana olikin hyvä, oli se Juha Itkosen kirjana pelkästään kohtalainen. Itse asiassa Keskisuomalaisen arvostelu kiteyttääkin saman aika hyvin: "Kirja ei ole Juha Itkosen paras, se on sanottava heti alkuun. Ei se huono ole, ja Itkosen huonokin on parempi kuin monen muun hyvä." Ilman tuota kannen nimeä Seitsemäntoista olisikin tosiaan tuntunut omaperäiseltä ja mahdollisesti jopa varsin mieleenpainuvalta, mutta näiden odotusten jälkeen olo oli lukemisen jälkeen sen verran plaaaaaaah, että kirjasta ei edes jaksaisi kirjoittaa sen kummempaa.


Minun rakkauteni eli valitse mieluummin joku näistä:
Anna minun rakastaa enemmän
Kohti
Myöhempien aikojen pyhiä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti