lauantai 31. maaliskuuta 2012

Anja Snellman: Safari Club

Anja Snellman: Safari Club (2001)
SSKK, 320 sivua.


Mummolasta lähtiessäni nappasin äidin kirjahyllystä mukaani vielä Anja Snellmanin Safari Clubin. Suurimman osan muista Snellmanin viime vuosien kirjoista olinkin lukenut jo aiemmin, mutta Safari Clubia en. Kuten monessa muussakin Snellmaninssa myös Safari Clubissa keskiössä ovat naisten ja miesten väliset suhteet, seksi ja väkivalta, toisaalta tasa-arvo ja toisaalta toisten alistaminen.

"Darwin, Helenan päässä jyskytti. Win win win. Eläimet vitriinissä, veren maku suussa, setelit lompakossa."

Helena Valve on hankkinut korkeakoulututkinnon, rutkasti arvostusta ja saavuttanut vihdoin myös lapsuutensa suuren unelman: hänestä on tullut Korkeasaaren ensimmäinen nainen, eläinlääkäri virkaan, joka on perinteisesti nähty pelkästään miesten työnä. Menneisyys ei kuitenkaan jätä Helenaa rauhaan, ja opiskeluaikojen jo parantuneet haavat revitään uudelleen auki, kun työpaikan joulujuhlaan astuu yhtäkkiä mies vuosien takaa, biologi Ukri Koskela. Ukri on sovinistisika, jolle naiset ovat käyttötavaraa, leikkikaluja, esineitä - etenkin Helenan kaltaiset naiset, jotka kuvittelevat pystyvänsä menestymään miesten maailmassa. Nyt Ukri päättää polkea uuden eläinlääkärin takaisin maan rakoon ja sylkeä päälle, samalla tavalla kun hän teki vuosia sitten iltana, jolloin Helenan hauskaksi suunnittelema polttaripila meni kamalalla tavalla pieleen.

"Rapusta sammuivat valot ja Helena seisoi hetken pimeässä. Mies oli sanonut Darwin. Kaiku oli kiertänyt rappua. Hissi oli laskeutunut vaimeasti naksahdellen alas. Darwin. Mies oli pitänyt sanasta, ja sen vaikutuksesta tyttöön. Tyttö oli nauranut, kikattanut polviaan notkauttaen, ja oli kuulostanut siltä kuin rappukäytävässä olisi ollut monta riehakasta tyttöä."

Safari Club luonnehtii itseään trilleriksi, ja kirjan alkuosa nostattaakin jännityksen välillä ihan huippuunsa. Jostain syystä vauhti kuitenkin hidastuu nopeasti, eikä kirja siltä osin täysin vastaakaan alun nostattamiin korkeisiin odotuksiin - keskivaiheilla Safari Club tuntui paikoitellen jopa pitkäveteiseltä. Ja tämänhän ei missään nimessä tarkoita, etteikö kirja olisi ollut hyvä tai vaikuttava, päinvastoin. Kuten muutkin uudemmat Snellmanit myös Safari Club ravisuttaa, järkyttää ja kutkuttavan loppunsa ansiosta pakottaa myös selailemaan kirjan aiempia kohtia uudemman kerran.

"Satay-kastike oli tuoksunut imelänä keittiössä kun vaimo oli seuraavana päivänä kysellyt Helenasta. Suomessa naiset luulevat nykyään kykenevänsä kaikkeen, Ukri oli virnistänyt. Hienonna sinä nyt vain se taatelisi.
    Oli aika tehdä ensimmäinen siirto."

Safari Club sijoittuu Korkeasaareen, ja luonto ja eläimet ovatkin kirjassa vahvasti läsnä. Eläinten maailman rinnastuu voimakkaasti kirjan henkilöiden maailmaan, eikä ihme: molempia leimaavat raakuus, julmuus, taistelu elintilasta, toisten alistaminen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kirja laittaakin miettimään, miten paljon parempia me lopulta eläimiin verrattuna olemmekaan ja vallitseeko meidän niin sivistyneessä ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme edelleen sama henkiinjäämistaistelu kuin luonnossa.


Näitä Snellmaneita voin suositella:
Lemmikkikaupan tytöt
Parvekejumalat
Lyhytsiipiset
Pelon maantiede 
Safari Club
... ja näistä todella paljon poikkeava Rakkauden maanosat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti