perjantai 20. huhtikuuta 2012

Camilla Läckberg: Jääprinsessa

"Mies istui jääkylmällä lattialla, mutta kylmyys ei haitannut häntä lainkaan. Hän ojensi kätensä ja kosketti naista.
    Naisen ranteista vuotava veri oli hyytynyt kauan sitten.
    Mies rakasti naista nyt enemmän kuin koskaan. Hän hyväili naisen kättä, aivan kuin olisi hyväillyt sielua, joka oli jo paennut ruumiista.
     Lähtiessään hän ei kääntynyt katsomaan taakseen. Hän ei halunnut hyvästellä, he tapaisivat vielä."

Camilla Läckberg: Jääprinsessa (Isprinsessan, 2004)
Schilds, 357 sivua.


Kirjamessuilta mukaan tarttui Camilla Läckbergin ensimmäinen Fjällbacka-dekkari Jääprinsessa, ja koska kolme uudempaa lukemaani Läckbergiä ovat olleet toinen toistaan koukuttavampia, olivat odotukset tämänkin kirjan suhteen varsin korkealla.

Aloitteleva kirjailija Erica Falck on vanhempiensa kuoleman jälkeen palannut Fjällbackaan ja lapsuudenkotiinsa. Samaan aikaan pikkukylään on palannut myös Erican lapsuudenystävä Alexandra, menestyvä taidegalleristi, joka vuosia sitten katosi Erican elämästä ja Fjällbackasta sanaakaan sanomatta. Kun Alexandra sitten löytyy talonsa kylpyhuoneesta ranteet auki viillettyinä, sotkeutuu Erica keskelle murhatutkintaa, jossa menneisyys sekoittuu nykypäivään ja pakottaa jo haudatut tapahtumat päivänvaloon.

"Nyt pikkukylän yllä lepäsi suloinen rauha, ja hän pystyi melkein kuvittelemaan, että se nukkui. Samaan aikaan hän tiesi, että rauha oli petollista. Pinnan alla piili yhtä paljon inhimillistä pahuutta kuin missä tahansa, missä vain oli ihmisiä. Hän oli nähnyt pahuutta Tukholmassa, mutta uskoi sen olevan jopa vaarallisempaa täällä. Viha, kateus, ahneus ja kosto, kaikki piilotettiin valtavan kannen alle, jossa luki "Mitä muut sanovat?"."

Totuttuun Läckberg-tyyliin Jääprinsessa tarjoaa jännittävän juonen, joka pakottaa myös lukijan leikkimään salapoliisia. Ratkaisu kirkastuu pala palalta, eikä loppu ole missään mielessä ennalta-arvattava. Rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin sanoa, että kirjasta huomaa aika selvästi, että se on Läckbergin esikoisteos ja suunnattu nimenomaan naisille. Eikä tämä siis valitettavasti ole kohteliaisuus. Kerronta ja erityisesti henkilökuvaus ovat paikoin todella stereotyyppistä ja epäuskottavaa, välillä jopa todella harlekiinimaista - muutamassa kohdassa tunsin syvällä sisimmässäni pientä myötähäpeää kirjailijan puolesta. Mutta tämä siis onneksi koski ainoastaan kehyskertomuksta, itse rikos ja sen ympärille punottu juoni oli jälleen Läckbergin tyyliin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Kevyttä iltalukemista hakeville siis täydellinen kirja, mutta syvätason merkityksiä Jääprinsessasta ei kannata hakea.  


Mutta hei: Koska olen nyt näin kovasti juuttunut lukemaan yhtä ja samaa Läckbergiä ja toisaalta lainaamani Kjell Westön Missä kuljimme kerran etenee todella takkuisesti, kaipaankin kovasti vinkkejä hyvistä kirjoista. Ja nimenomaan sellaisista, jotka pitää ahmia loppuun ihan heti samalta istumalta. Kirjastosta jo hainkin minulle suositellun Emma Donoghuen Huoneen ja varauksessa on myös Poikani Kevin, mutta lisää kirjavinkkejä otetaan edelleen mielellään vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti