tiistai 17. heinäkuuta 2012

Mary Higgins Clark: Yksin vain

Mary Higgins Clark: Yksin vain (I'll walk alone, 2011)
Tammi, 355 sivua.


Kesän dekkaripino pieneni tällä kertaa yhden Mary Higgins Clarken verran. Yksi hyvä puoli löytyy muuten sateisesta ja synkästä kesästäkin: dekkareista saa paljon enemmän irti, kun niitä lukee aurinkoisen uimarannan sijaan kotisohvalla viltin alla samalla, kun sade hakkaa ikkunalasia!

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun Zan Morelandin, menestyvän new yorkilaisen sisustussuunnittelijan, poika Matthew katosi. Matthew'n viisivuotissyntymäpäivänä Zanin maailma romahtaa uudemman kerran: julkisuuteen leviää kuva, joka tuntuu kiistämättä paljastavan, ettei Matthew'n katoaminen ollutkaan seurausta lastenvahdin huolimattomuudesta vaan Zan, surun murtama äiti, kidnappasi poikansa itse. Taistellessaan maineensa puhdistamiseksi Zan ajautuu kuitenkin yhä suurempiin hankaluuksiin: Zanin nimissä tilataan kalliita huonekaluja, joihin hänellä ei ole varaa, ja uudet todisteet tuntuvat sitovan hänet yhä tiukemmin Matthew'n katoamiseen, jopa murhaan. Esiintyykö joku Zanina ja onko tämä joku myös Matthew'n katoamisen takana? Kuka voisi vihata Zania niin paljon - ja miksi?

"Kun hän ajatteli asiaa, se oli äärettömän paljon tyydyttävämpää kuin Zanin ampuminen suoraan sydämeen. Miten hauskaa hänellä olikaan ollut kaikkien näiden vuosien ajan, jopa ennen Matthew'n syntymää, kun hän oli pystynyt tarkkailemaan lähes jokaista hetkeä Zanin elämässä tämän kotona aina kun halusi tehdä niin. Kahden viime vuoden ajan hänestä oli ollut mahtavaa katsella Zania, kun tämä makasi vuoteessa, ja kuunnella, kun tämä nyyhkytti unissaan, ja nähdä kun Zan heräsi aamulla, ja tietämättä että häntä katseltiin, kurkotti koskettamaa Matthew'n kuvaa."

Kuten aiemmin olen hehkuttanutkin, Mary Higgins Clark on jo pitkään ollut luottodekkaristieni kuuminta kärkeä, ja uusin kirja tulee hankittua aina heti tuoreeltaan. Clarken tapauksessa yleensä saa mitä tilaa: koukuttavan juonen, rikoksen, palan glamourelämää ja mahdollisuuden toimia itse salapoliisina. Salapoliisina toimiminen tosin ei enää kolmenkymmenen kirjan jälkeen tarjoa NIIN suurta nautintoa, kuin vielä jokunen kirja sitten; erityisesti uusimmat kirjat kun tuntuvat seuraavan aika tunnollisesti vanhaa tuttua kaavaa, eikä syyllisen arvaaminen yleensä vaadi Sherlock Holmesin kuuluisaa päättelykykyä. Tietty kaavoihin kangistuminen toki sallittakoon lähes yhdeksänkymppiselle kirjailijalle! Ja niin: toki kirjaan tarttuessa on myös mukava tietää, että rikos lähes varmasti selviää ja että kolmekymppinen ja urallaan menestynyt päähenkilönainen tulee lopussa myös vihdoin löytämään Sen Oikean.

Mary Higgins Clarken uusimmat sopivat mainiosti kesälukemiseksi, ja koko tuotannon läpi kahlanneille uusin kirja on aina ehdoton hankinta. Kirjailijan teoksiin perehtyminen kannattaa kuitenkin aloittaa mieluummin vähän vanhemmista kirjoista, jotka koukuttavat, jännittävät ja innostavat selkeästi uusimpia taidokkaammin.


Mary Higgins Clarkelta voin suositella esimerkiksi: 
Missä lapset ovat?
Huuto yössä
Kauhu kiertää kaupunkia
Kuu paistaa haudallesi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti