sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Camilla Läckberg: Änglamakerskan

Camilla Läckberg: Änglamakerskan (2011, ei vielä suomennettu)
Forum, 359 sivua


Hyvän kirjailijan tunnistaa siitä, ettei suomennosta malta odottaa, vaan uusin kirja pitää lukea jo ennen kääntäjän työtä. Siispä kirjastosta rantautui meille uusin Camilla Läcberg, Änglamakerskan. Sarjan edellisen osan, Fyrvaktarenin, luin myös toisella kotimaisella, mutta se ilmestyy nyt syksyllä vihdoin suomeksi nimellä Majakanvartija.

Fjällbackan pikkukylässä rikoksia riittää: tällä kertaa Patrik Hedström saa selviteltäväkseen tuhopolton pienellä Valön-saarella. Vasta saarelle asettuneet Ebba ja Mårten ovat juuri ehtineet aloittaa tulevan majatalonsa remontin, kun heidän rauhaansa häiritään toistamiseen. Tälläkin kertaa pelastus on täpärä, sillä Ebba selviää onnekseen säikähdyksellä häntä kohti ammutuista luodeista. Ebban ja Mårtenin elämää värittää jo ennestään valtava suru heidän poikansa kuoleman takia. Kuka kantaa kaunaa vasta alueelle palannutta paria kohtaan?

"Smaken av galla fyllde munnen och hon for upp ur sängen, rusade in i badrummet och hann knappt få upp locket på toaletten innan magen vände sig ut och in. När hon var klar sjönk hon kraftlös ihop på golvet. Från sovrummet horde hon hur Mårten grät."

Uusien rikosten ohella Patrik löytää taas itsensä kaivamasta menneisyyttä: Ebban historia kun kietoutuu yhteen saaren historian kanssa. Pääsiäisenä 1974 Ebban koko perhe katosi selvittämättömästi Valön-saarelta jättäen jälkeensä aavemaisen, puoliksi syödyn pääsiäisaterian - ja yksivuotiaan Ebban. Pitkistä poliisitutkinnoista, kymmenistä kuulusteluista ja tarkoista haravoinneista huolimatta ketään viidestä perheenjäsenestä ei koskaan löydetty eikä heidän kohtalonsa selvinnyt - ei ennen kuin Ebba ja Mårten taloa remontoidessaan löytävät keittiön lattian alta valtavasti kuivunutta verta. Tapaus avataan uudelleen ja poliisin mielenkiinto kohdistuu pian viiteen Valön-saarella 1970-luvulla poikakoulua käyneeseen poikaan, jotka nyt keski-ikäisinä miehinä ovat kaikki löytäneet tiensä takaisin Fjällbackaan. Kuinka ollakaan, myös kaikilla heillä tuntuu olevan omat taakkansa ja salaisuutensa kannettavinaan.

"För första gången på alla dessa år skulle de samlas igen. Det skulle bli sista gången. Den upgigt han hade framför sig var för viktig och han skulle bli tvungen att sätta stopp för dåtiden. Det som hän 1974 hade tillfälligt kommit upp till ytan, men det kunde lika snabbt försvinna igen, bara de var överens. Gamla hemligheter gjorde bäst i att stanna i det mörker där de skapats."

Läckergiin tarttuessa saa, mitä tilaakin: mielenkiintoisen ja jännittävän dekkarin, joka yllättää lopussa lukijansa. Jos Fjällbacka-sarjan esikoinen Jääprinsessa lipsuikin kehyskertomuksessaan paikoin harlekiinin puolelle, ovat sarjan tuoreemmat kirjat takuulaadukkaita ja toinen toistaan jännittävämpiä. Läckbergit seuraavat kaikki hyväksi havaittua menneisyys-nykyisyys-kaavaa, mikä ei sekään ole missään nimessä huono juttu.

Mutta hei, mitä ihmettä minä luen sitten, kun loputkin kaksi Fjällbacka-kirjaa on jo luettu? Hyviä dekkaristivinkkejä otetaankin mielellään vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti