sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Notes from a small island.

 
Lentäminen oli yllättävän vaivatonta yksivuotiaankin kanssa. Paljon naposteltavaa, paljon tekemistä, pikkuisen jaloittelua aktiivisen isin kanssa ja pienet itkut. Lentopelkoiselle äidille yksityinen turvaohjeistus ennen lentoa tosin oli too much information. Hyvä kuitenkin tietää, että oma liivi täytetään vasta koneesta hypättäessä.

Aikaerosta taapero selvisi huomattavasti vanhempiaan paremmin. Kun kerrankin olisi saanut nukkua pidempään, heräsin kuitenkin viideltä (eli Suomen seitsemältä) pyörimään sängyssä ja kuuntelemaan miesten kuorsausta.

Vuoden mutsilta löytyy aina kassin pohjalta muumitikkari itkupotkuraivareihin. Viiden päivän matka pärjättiin kahdella.

Shoppailu ja nähtävyyksien kiertely onnistuivat myös yksivuotiaan kanssa. Isin tehdessä töitä oli oikeasti mahtavaa saada yksin päättää, mihin mennään, missä järjestyksessä ja miten kauan missäkin kaupassa vietetään aikaa.

Take away -kahvia, please. Kuppi lattea mahtui hyvin matkarattaiden pullopidikkeeseen.

Vaipat raahattiin Suomesta, mikä osoittautui oikeaksi vedoksi ja säästi meidät aikamoiselta miten löydän kaupan joka myy oikeankokoisia vaippoja -revohkalta. Myös muutamia pilttejä tuotiin mukana, mutta muuten poika R ruokaili tottuneesti pubissa ja ravintoloissa vanhempiensa kanssa herkutellen esimerkiksi pastalla. Hyvin maistui myös yksivuotiaan ensimmäinen Fish and chips - ranskalaiset tosin korvattiin vielä perunamuusilla.

Hyvät kengät tulivat tarpeeseen, sillä allekirjoittanut ei innostunut metron kilometrin mittaisista liukuportaista yksin rattaiden ja villin sylilapsen kanssa. Onneksi avuliaita miehiä tuntui olevan yhtä tiheässä kuin korkeita kynnyksiä ja rappusia. Mahtavaa.

Your baby is so cute. Vihdoinkin kohteliaisuus, johon voi vastata muutenkin kuin perisuomalaisittain "No just joo", "No ei ka nyt sentään" tai "Tästä tukasta nyt tuli vähän tämmöinen". Yes he is!

Seuraava matka meillä sitten vähän etelämmäksi. Ehkä kesällä. Ehkä isommalla porukalla. Ehkä enemmän pakettina. Laittakaa korvan taakse, mummu ja kummitäti!

2 kommenttia:

  1. Reissu tuntui hyvinkin onnistuneelta! :) Jospa tässä itsekin joskus vielä innostuisi tämän revohkan kanssa Suomen rajojen ulkopuolella käymään! Matkaseurana voisi olla toinen perhe josta löytyisi lapsille leikkiseuraa, ja majoitukseen täytyisi ehdottomasti kuulua kaikki herkut! :D No, joskus sitten!

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä onnistunut reissu! Yhden taaperon kanssa matkustelu meni vielä suhteellisen kivuttomasti, kun vanhempia oli yleensä paikalla kaksi - useamman lapsen kanssa isompi seurue voisi olla aika kiva. Mutta ehdottomasti mekin lähdetään uudelleenkin, viimeistään kesälomalla! Tosin retkeilymajojen ja halpojen hotellien aika taitaa tosiaan olla meilläkin auttamattomasti nyt ohi ;)...

    VastaaPoista