tiistai 27. marraskuuta 2012

Agatha Christie: Kuolema Niilillä

"Linnet nauroi. 'Mutta eihän minulla ole yhtään vihollista koko maailmassa!'"


Mikä? Agatha Christie: Kuolema Niilillä (Death on the Nile, 1927).
Loisto, 250 sivua.


Mistä minulle? Kirjaston palautetut-hyllystä.


Miksi? Kesken jääneen Enkeleitä hiuksissani -kirjan jälkeen kaipasin takuuluettavaa. Siispä mars kohti dekkarihyllyä, josta yleensä löytyy minulla on vain vartti aikaa -elämään sopiva kirja; koepaperivuoren keskellä pystyy elämään ainoastaan kirja, jossa on selkeä rakenne, tarpeeksi mieleenpainuva juoni, jotta sen muistaa useammankin päivän lukutauon jälkeen - niin, ja paljon lyhyitä lukuja.


Mitä? Linnet Doyle, upporikas parikymppinen perijätär, saapuu Egyptiin viettämään kuherruskuukauttaan upouuden miehensä kanssa. Kuinka ollakaan, yksi jos toinenkin tuttu kasvo Linnetin menneisyydestä ja nykyisyydestä on sattunut matkaamaan maailman toiselle laidalle juurikin samaan aikaan vastanaineiden kanssa. Viimeiseksi teokseen ennen kuolemaansa Linnet, joka tuntee verkon ympärillään kiristyvän, ehtii pyytää apua myöskin Niilillä lomailevalta Hercule Poirotilta. Salapoliisi saakin selvitettäväkseen murhan ja ympärilleen joukon ihmisiä, joilla kaikilla olisi siihen motiivi.


Millainen? Mielenkiintoinen, mukaansatempaava sekä yllättävä dekkari, jota ajan hammas oli kuluttanut yllättävän vähän. Perus-Christietä siis.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani


Lorna Byrne:  Enkeleitä hiuksissani (Angels in my hair, 2008)
Yhteensä 303 sivua, joista taistelin itseni sivulle 165.


Enkeleitä hiuksissani on kirjoittajansa omaelämäkertamainen teos siitä, kuinka hän on lapsesta saakka nähnyt enkeleitä ja aistinut asioita. Vaikutti kiinnostavalta, jopa siinä määrin, että maksoin viidenkymmenen sentin varausmaksun ja odottelin teosta hyvän tovin. Eipä olisi kannattanut. Tosin tietyssä määrin saan syyttää myös itseäni: hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo siinä vaiheessa kun huomasin kirjan takakannen olevan täynnä keski-iän ohittaneiden naislukijoiden ylistäviä, liikuttuneita arvioita tästä "enkelinomaisesta kirjasta" (anteeksi, "Riitta" ja "Sirpa"!). No can do, ehkä olen vain liian kyynistynyt tällaisille kirjoille.

Jo ensimmäisten lukujen aikana Enkeleitä hiuksissani alkoi maistua pahvilta, ja totaalinen stoppi tuli puolivälissä. Jokainen uusi luku oli edeltäjiensä kopio eikä ensin-tein-näin-ja-sitten-tein-näin-kerronta juuri aiheuttanut kylmiä väreitä tai aaltoliikettä. Oli pakko heittää pyyhe kehään: tällä hetkellä elämä on muutenkin niin täyttä ja minuuttiaikataulutettua, ettei minulla yksinkertaisesti ole aikaa huonoille kirjoille.

Jos joku on ko. teoksen joskus lukenut, niin kertokaa ihmeessä, oliko lopussa jokin se jokin, joka minulta nyt meni sivu suun!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

London, baby! Part 3.

Kaiken rännän ja kiireen ja koepinojen keskellä koko Lontoon-matka tuntuu jo aika kaukaiselta, vaikka vastahan me pari viikkoa sitten kotiuduttiin. Onneksi saadaan iloa suunnittelusta. Lyhyt joululoma taitaa mennä valitettavasti poika R:n mummoiloita kolutessa niin ettei edes omaa kotia ehditä nähdä, vaikka pakko myöntää, että myös joulun matkatarjontaa on tullut puolivakavasti vilkuiltua. Yksi rentoutusloma meille, kiitos. Viimeistään ensi kevääksi.