torstai 28. maaliskuuta 2013

Lars Kepler: Hypnotiosoija

"Hän tuijottaa suoraan mustaan, sakeaan ikkunalasipimeyteen, jossa hän itse häämöttää varjona valokeilan heijastuksen vieressä. Kuka vihaa minua, hän ajattelee. Kuka kadehtii minua, kuka haluaa rangaista minua, viedä minulta kaiken, viedä hengen, sen mikä minussa elää, kuka haluaa murskata minut?"

Lars Kepler: Hypnotisoija (Hypnotisören, 2009)
Tammi, 608 sivua.


Lars Keplerin Hypnotisoijan tapahtumat alkavat, kun tukholmalainen perheenisä löytyy urheilukentältä raa'asti silvottuna. Koko karu totuus selviää kuitenkin vasta tapauksesta järkyttyneiden poliisien mennessä ilmoittamaan rikoksesta uhrin omaisille: myös miehen vaimo ja pieni tytär on murhattu yhtä julmalla tavalla. Elossa on ainoastaan perheen hengenvaarallisesti loukkaantunut teini-ikäinen poika Josef, joka tuntuu olevan avain tekijän kiinni saamiseksi.

Jotta koomaan vaipunut Josef saadaan puhumaan, kutsutaan paikalle Erik Bark, traumoihin erikoistunut psykologi ja hypnotisoija. Kymmenen vuotta sitten Erik on luvannut olla enää koskaan hypnotisoimatta ketään, ja rikkomalla nyt tämän lupauksen hän avaa tietämättään Pandoran lippaan ja tuo pintaan jo vuosia sitten haudatut traumat, jotka pian alkavat uhata myös hänen perhettään.

Hypnotisoijan tarina etenee kahdessa ajassa, näkökulmaa vaihdellen: välillä tapahtumia kerrotaan Erikin tai tämän vaimon, välillä rikoskomisario Joona Linnan olkapäältä. Uskottavuuden Kepler (jonka takaa itse asiassa löytyy kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril) on korvannut kokonaan verisillä rikoskuvauksilla, joita kirjassa on vaikka muille jakaa.

"Jostain sisempää talosta kuuluu merkillinen, nitisevä ääni. Kennet pysähtyy siihen paikkaan, ottaa asiallisesti esiin entisen virkapistoolinsa, poistaa varmistuksen ja tarkistaa, että perässä on patruuna.
      Jotain kuuluu taas. Huojahteleva, raskas ääni. Se ei kuulosta askelilta, pikemminkin ihmiseltä, joka ryömii hitaasti."

Lars Kepleriä dekkaristina ja etenkin Hypnotisoijaa on hypetetty kovasti ympäriinsä, mutta ainakin minun on pakko ihmetellä miksi. Loppujen lopuksi Hypnotisoija on vain kohtalainen jännäri - ihan kiva korkeintaan. Kirja kyllä alkaa kiinnostavasti - jos nyt jätetään huomiotta yletön raaoilla väkivaltakuvauksilla mässäily - mutta alun perhemurha katoaa nopeasti taka-alalle ja jää lopulta kokonaan Erikin perhedraaman jalkoihin. Kahden erillisen tarinan seuraaminen tuo monesti kirjaan lisää syvyyttä, mutta Hypnotisoijan tapauksessa tilanne on päinvastoin: nyt kaksi aikaa ja tarinaa tekevät kirjasta pelkästään sekavan, ihan kuin kirjailija olisi siinä kahdensadan sivun tietämillä unohtanut, mistä alun perin alkoikaan kirjoittaa. Tarinoiden yhdistymistä ja jonkinlaista selkeytymistä odottaa viime sivuille asti, turhaan.

Jos jännityksen määrä on mielestäsi suoraan verrannollinen veren määrään, on Hypnotisoija ehdottomasti dekkari sinua varten. Muussa tapauksessa suosittelen mieluummin jotain, mitä tahansa, muuta dekkarihyllyn löytöä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti