torstai 14. maaliskuuta 2013

Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen

"Yksi noista monista välikohtauksista, joita ei pystynyt kuvailemaan kunnolla: Lawrence lähti töihin takissa, joka ei pitänyt vettä, ja minä juoksin hänen peräänsä sateessa ja annoin hänelle kunnon päällystakin ja eväsleivän. Ei ihme, ettei Irinalla ollut mitään kerrottavaa, kun hän kävi syömässä Betsyn kaltaisten ystävien kanssa. Mutta hyvä elämä muodostui näistä tarinoista."

Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen (Post-Birthday World, 2007)
Avain, 634 sivua.

Lionel Shriverin Syntymäpäivän jälkeen on virkistävää vaihtelua: kirja, jonka nappasin kirjaston hyllystä pelkän kirjailijan nimen perusteella toivotaan-toivotaan-asenteella, mutta josta jo heti ensimmäisten sivujen jälkeen tuli ihanpakkolukeahetiloppuunjatietäämitätapahtuu-kirja. Viiden päivän päästä kaikki reilut kuusisataa sivua oli kahlattu läpi. Ei siis mikään turha kirja.

Jos olet aikoinaan nähnyt (aivan ihanan toim. huom.) elokuvan Sliding doors ja pitänyt näkemästäsi, rakastut varmasti myös Shriverin kirjaan. Tarinan juju on nimittäin molemmissa sama: yksi elämä, jonka olisi voinut elää kahdella tavalla. Irinan elämässä vedenjakajaksi nousee, suuteleeko hän ystäväänsä, pahamaineista snookerinpelaajaa Ramsey Actonia, tämän kosteilla syntymäpäiväjuhlilla vai ei.  Yhdessä versiossa Irina seuraa tunteitaan ja valitsee samalla rankan mutta intohimoisen elämän Ramseyn rinnalla; toisessa voiton vie lopulta järki ja turvattu, rutiininomainen elämä vakaan Lawrencen kanssa. Kirjassa kumpikin tarina on yhtä paljon totta.

"Kaikki kuvitelmat siitä, miten Lawrence hakkaisi häntä päähän tai paiskaisi hänet seinää vasten, osoittautuivat fantasiaksi. Irina ei pelännyt lyömistä, hän kaihosi sitä. Sillä Lawrence teki jotain paljon lyömistä brutaalimpaa.
       Hän itki."

Irinan kaksi vaihtoehtoista elämää seuraavat kirjassa toisiaan välillä eroten, välillä yhtyen. Ja kuten siinä ihan oikeassakin elämässä, myös näihin molempiin elämiin mahtuu ylä- ja alamäkiä: valitsee Irina miten tahansa, ei hän kuitenkaan voi lopulta sanoa olevansa täydellisen onnellinen tai täydellisen onneton. Kaikki on kiinni yhdestä päätöksestä, yhdestä oikeasta hymystä tai myöhässä olevasta bussista - ja kuitenkin taas ei. Vaikka yksi päätös lopulta muuttaakin koko Irinan todellisuuden, ei hänkään voi omilla valinnoillaan vaikuttaa kaikkeen: suudelmasta huolimatta kaksoistornit sortuvat ja Lontoossa sataan kaatamalla sinä yhtenä tiettynä syyspäivänä.

"Hän antoi Lawrencen höpöttää puolustelujaan ja anteeksipyyntöjään, kunnes mies ei enää keksinyt enempää. Hän perui lujasti koko ehdotuksensa, kunnes Lawrence todellakin pyysi häntä vaimokseen, koomisesti polvensa varassa, jolloin hän oli se osapuoli, joka kieltäytyi sitkeästi. Lopulta hän käski Lawrencen takaisin sohvalle ja vaati saada valmistaa uuden popcornsatsin, sillä puoliksi syöty kulhollinen oli kylmettynyt. Kun metakka näytti virallisesti loppuneen, hän käpertyi omaan nojatuoliinsa eikä häntä edes houkuttanut itkeä.
        Ehkä olisi pitänyt."

Pakko myöntää: Shriverin tunnetuin teos Poikani Kevin oli aikoinaan niin voimakas lukukokemus, että vaikka nappasinkin Syntymäpäivän jälkeen -kirjan mukaani toivotaan-toivotaan-asenteella, olivat odotukset silti todella korkealla. Tästä syystä Syntymäpäivän jälkeen -kirjaa voikin pitää aivan erityisen onnistuneena: missään, missään, vaiheessa kirja ei jäänyt Poikani Kevinin varjoon, vaan koukutti ihan omana itsenään. Toki Poikani Kevinin järkyttävä ja ravisuttava efekti kirjasta puuttui, muttei se tämän kirjan tyyliin olisi sopinutkaan; Syntymäpäivän jälkeen oli aivan yhtä oivaltava, ajatuksia herättävä ja koukuttava kuin edellinenkin suosikki-Shriverini. Tähän mennessä vuoden paras kirja.


Tätä suosittelen myös:
Lionel Shriver: Poikani Kevin

2 kommenttia:

  1. Tämäpä sattui kun eilen aloitin just We need to talk about Kevinin. Kirja on lojunut kaapissa lukemattomana viimeiset puoli vuotta, mutta yhtäkkiä innostuin. Täytyy lukea tämäkin jos tykkään nykyisestä. :)

    VastaaPoista
  2. Poikani Kevin on kyllä aivan mahtava - etenkin, jos et ole nähnyt leffaa tai kukaan ei ole muuten paljastanut kirjan loppuratkaisua.

    VastaaPoista