sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Gillian Flynn: Gone girl

Gillian Flynn: Gone girl (2012)
Phoenix, 466 sivua.


Maaliskuun alussa törmäsin uusia lukuvinkkejä etsiessäni tähän. Määritelmä "vuoden paras kirja on tässä" tuntui maaliskuussa niin houkuttelevalta, että tämänkin dekkarinystävän piti klikata tiensä Amazoniin ja tilata uutta luettavaa. Ja kyllä, kannatti. Juoni nappasi mukaansa jopa siinä määrin, että ensimmäistä kertaa aika pitkään aikaan illalla kesken jäänyt kirja oli pakko ottaa aamulla mukaan töihin ja puolen tunnin bussimatka sujui muutaman viikon mukavasti Gone Girliä ahmien.

Viidentenä hääpäivänään Amy katoaa. Aviomies Nickin saapuessa kotiin silitysrauta on päällä, ulko-ovi auki - mutta vaimo on poissa. Poliisin edetessä tutkimuksissaan alkaa verkko Nickin ympärillä hiljalleen kiristyä. Miehen vannoessa syyttömyyttään raskauttavien todisteiden määrä hänen ympärillään lisääntyy päivä päivältä: ensin Nick jää kiinni yhdestä, ja heti perään toisesta valheesta. Kuinka selittää poliisille prepaid-puhelin, hääpäivän aamun puuttuva alibi tai kotikoneen epäilyttävät google-haut? Entä kuka oikeastaan oli Amy, jota aviomies ei näytä tunteneen lainkaan ja jonka päiväkirja kiistatta osoittaa pelänneen miestään kuollakseen? Ja ennen kaikkea: miten elämä, joka alkoi New Yorkissa -luksusasunnosta, mielenkiintoisista työpaikoista ja uudesta, täydellisestä rakkaudesta, saattoi mennä niin kammottavasti vikaan?

"The news reports would show Nick Dunne, husband of the missing woman, standing metallically next to his father-in-love, arms crossed, eyes glazed, looking almost bored as Amy's parents wept. And then worse. My longtime response, the need to remind people I wasn't a dick, I was a nice guy despite the affectless stare, the haughty, douchebag face.
        So there it came, out of nowhere, as Rand begged for his daughter's return: a killer smile."

Koska jokaisella tarinalla on kaksi puolta, kerrotaan Gone girlin tarinakin toisaalta Nickin, toisaalta Amyn näkökulmasta: Nickin kamppailun ohella seurataan Amyn päiväkirjamerkintöjä vuosien ajalta. Kirja jakaantuu kolmeen osaan, joista toinen potkaisee heti alussaan lukijalta ilmat pihalle. En kerro enempää, lukekaa itse.

"Here's the darkest part. I drove out to the mall yesterday, where about half the town buys drugs, and it's easy as picking up a prescription; I know because Noelle told me: Her husband goes there to purchase the occasional joint. I didn't want a joint, though, I wanted a gun, just in case. In case things with Nick go really wrong. I didn't realize until I was almost there that it was Valentine's Day. It was Valentine's Day and I was going to buy a gun and then cook my husband dinner."

Vaikka Gone girl on ensisijaisesti psykologinen trilleri, voi siitä löytää myös perinteisempää draamaa ja dekkaria. Lisäksi kirja on oikeasti myös hauska, ja erityisesti alkuperäiskielellä Flynnin kepeä ja kuvaileva kirjoitustyyli toimii todella hyvin; useammassakin kohdassa piti taittaa sivu hiirenkorvalle ja lukea myöhemmin ääneen miehelle (jota asiayhteydestä irrotetut tekstipätkät eivät jostain syystä aina vakuuttaneetkaan). Ei ihme, että kirja mainostaa, että "Gone girl is a book you'll be begging other people to read, just so you can discuss it with them." Koska vuotta on vielä kahdeksan kuukautta jäljellä, en itse ihan uskalla hehkuttaa koko vuoden parasta kirjaa, mutta top 5 -listalle Gone girl singahtaa varmasti. 

Ja vinkiksi niille, jotka eivät juuri nyt kaipaa kertauskurssia ensimmäiseen vieraaseen kieleen: Gone Girl ilmestyy lähiaikoina suomeksi nimellä Kiltti tyttö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti