tiistai 25. kesäkuuta 2013

There are times when we question the things we know.

Meidän tylsääkin tylsempi runkopatjasänky oli jo pitkään kaivannut seurakseen sängynpäätyä. Muutamia eri vaihtoehtoja pohdittuani päätin, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, ja suuntasin katseen kohti anoppilan navettaa. Ja siinä se oli: vanhan navetan ovi, meidän uusi, persoonallinen sängynpäätymme. Alunperin reilut sata vuotta vanha ovi oli ollut poika R:n isomummolan pyhäkammarissa, josta se oli talon purkamisen jälkeen löytänyt tiensä poika R:n mummolan navettaan. Idea ja vinkki projektiin löytyi muuten Talo ja koti -lehdestä parin vuoden takaa. 


Juhannus meni siis ovea tuunaten. Hetken teräsharjalla touhuamisen jälkeen koko totuus selvisi: valkoisen lohkeilevan 80-luvun maalin alta löytyikin niin 50-luvun mintunvihreä maalikerros kuin alkuperäinen 1910-luvun vaaleansininen maalikerros. Näistä kaksi alinta olivat lisäksi aika tiukassa, etenkin oven sisäpuolella, josta alkuperäistä puupintaa ei olisi saanut näkyviin sitä vahingoittamatta. Onneksi oven toinen puoli oli jostain syystä aivan eri kunnossa, joten keskitin (käsi)voimani siihen.


Teräsharjan jälkeen käsittelin molemmat puolet vielä neljään kertaan erivahvuisilla hiekkapapereilla ja hiomakoneella (joka muuten on ehkä mahtavin keksintö ikinä Nimimerkillä Hioimme kaikki makuuhuoneemme seinät aikoinaan käsin), harjasin hiomapölyt ja pesin pinnat pariin kertaan vedellä, puhdistusaineella ja harjalla. Alkuperäinen puupinta alkoi pikku hiljaa paljastua.


Viimeisen pesun ja kuivauksen jälkeen ovi alkoi jo näyttää siltä, mitä suunnittelin. Huonompi puoli sai luvan jäädä kolmiväriseksi, sillä se jää joka tapauksessa piiloon seinää vasten. Oven paremmalle puolelle kirjoitettu Muista lukita haka -kehotus on sekin vielä paikallaan; hionnalla kirjoituksen luultavasti saisi lopulta pois, mutta projektin edetessä se alkoi tuntua aika hauskalta todisteelta sängynpäädyn edellisestä elämästä navetan ovena (ja myönnän, usean tunnin hiomisen jälkeen homma alkoi todellakin jo maistua puulta).

Projektin seuraavassa vaiheessa humanisti suuntaa askeleensa rautakauppaan ja yrittää valita sängynpäädylle juuri sen oikean öljyn, jolla pinnan saa halutunlaiseksi. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätin nimittäin olla maalaamatta ovea enää uudelleen valkoisella: vähän rosoisena ja oikeasti persoonallisena se sopii meille ihan täydellisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti