maanantai 15. heinäkuuta 2013

But I can see you. Your brown skin shining in the sun.



Notes from a small island.

Kaksivuotiaan kanssa lomailu on selvästi helpompaa kuin puolitoistavuotiaan. Lento meni kivuttomasti ilman käytävämaratoneja tai yhtään teknistä viihdytintä (joihin onneksi emme tuhlanneet rahojamme!) eikä auringon, uimisen ja kaupungin vilinän jälkeen päivä- tai yöunista tarvinnut kertaakaan tapella. Välillä jopa ihan oikeasti laiskoteltiin.

Osoitettiin myös, ettei taaperon kanssa matkatessa välttämättä tarvitse luopua ravintolanetsimisilosta ja leiriytyä koko viikoksi all inclusive -hotellin lihapullapatojen ääreen. Joka ilta etsimme uuden ihanan tavernan, joka sillä hetkellä houkutteli kaikista eniten, maisteltiin kreikkalaisia herkkuja, nirsoiltiin ihan yhtä paljon kuin kotonakin ja välillä juoksenneltiin pöytien välissä.

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja hurautimme Valkoisille vuorille. Lounas pienen vuoristokylän ainoassa tavernassa ainoina asiakkaina huikeiden maisemien yläpuolella oli sekin kokemus sinänsä.

Kreetalta olisi löytänyt jokaisesta minimarketista kaikenkokoisia vaippoja ja äidinmaidonvastikkeita, mutta pottaa jahdattiin kokonainen vuorokausi. Ostoslistalle: matkapotta.

Poika R:n ensimmäinen englanninkielinen ilmaus oli "Thank you" ja kreikankielinen "Kalimera". Näistä molemmat tosin tarkoittivat kaksivuotiaan mielestä tarjoilijaa. 

Loppulomasta repsahdimme hieman "Ei ranskalasia tai limsaa kaksivuotiaalle" -linjastamme, ja tilasimme poika R:lle souvlakin kanssa noista ensimmäistä. Ei maistunut.

Uskomatonta mutta totta: viikon jälkeen aamiaispekoni ja jälkiruokaouzo eivät enää maistuneet samalta, ja oli kiva lentää jo kotiin pesemään pyykkiä.  Tosin mitä enemmän matkustetaan, sitä kovemmaksi myös matkakuume nousee. Seuraavaksi meillä onkin luvassa ja suunnitelmissa kaupunkilomailua.

2 kommenttia: