keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Toinen valitsi hyvän levyn soittimeen. Toinen tapetin olohuoneeseen.



Alkuviikoksi saatiin vieraita Etelä-Suomesta ja harvinaislaatuisesta lastenvahtitilaisuudesta hullaantuneina suunnattiin siltä seisomalta rautakauppaan. Olohuoneen pilkullisen tapetin tilalle valittiin neljä rullaa valkoista sekä tehosteseinää varten kolme rullaa vaaleanharmaata.


Tämän huomasimme:

...jos jaloissa pyörii yksi kaksivuotias, vaaditaan tapetointiin vähintään kolme humanistia.
...uusi harmaa tapetti raikastaa kivasti koko huoneen.
...otsikon riimit kuuluivat kuin kuuluivatkin (tilanteeseen sopivasti) radiosta, kun tapetointi oli kiivaimmassa vaiheessa.
...valkoinen tapetti, jonka kanssa liima pitääkin levittää seinän sijaan suoraan tapettiin, tulee ajamaan meidät joko käsittämättömään sekasotkuun, välirikkoon tai hermoromahdukseen. Vinkkejä, puhelinnumeroita tapetointifirmoihin tai remonttiapua Jyväskylästä otetaan mielellään vastaan!


Vaikka urakan ensimmäinen osa hoituikin lopulta melko kivuttomasti vain pienellä sanailulla, vahvisti tämäkin remonttiprojekti taas uskoa siihen, että meistä ei tosiaan ikimaailmassa ole talonrakennusprojektiin. Siinä missä rakas mieheni selvittelee päiväkausia vaihtoehtoisia työtapoja ja työskentelyn vaiheita, perehtyy liimatyyppeihin ja syventyy mielellään siinä sivussa myös remontoinnin historiaan, olisin minä valmis aloittamaan purkuhommat välittömästi sisustusidean saatuani (silläkin uhalla, että lopputuloksesta uhkaisi tulla niin sanotusti juosten kustu). Kun nämä remontoijatyypit yhdistää, jo yhden huoneen pintaremontti on todellinen haaste.

Ja se lopputulos: tehosteseinä saatiin kummitädin hoitoavulla valmiiksi, mutta valkoinen tapetti odottaa edelleen kiltisti rullilla vaatehuoneessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti