maanantai 12. elokuuta 2013

Minne katosi päivät.

"'Ajattele kaikkia näitä ihmisiä ympärillämme - kaikista yhteiskuntaluokista, kaikkia kansallisuuksia, kaikenikäisiä. Kolmeksi päiväksi kaikkien näiden ihmisten, näiden toisilleen vieraiden muukalaisten tiet yhtyvät. He nukkuvat ja syövät saman katon alla, kukaan ei pääse pakenemaan toisten luota. Kolmen päivän kuluttua he eroavat, kukin omille teilleen, eivätkä ehkä enää milloinkaan tapaa toisiaan.'
   'Ja kuitenkin...', sanoi Poirot, "oletapa että sattuu onnettomuus.'
   'Älä, ystäväni, älä...'
   'Sinun kannaltasi katsoen se olisi kovin valitettavaa, myönnän sen. Mutta otaksukaamme kuitenkin, että niin tapahtuisi. Silloin ehkä nämä kaikki liittäisi yhteen - kuolema.'"


Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (Murder on the orient express, 1937)
WSOY, 214 sivua.


Hercule Poirot astuu idän pikajunan kyytiin Syyriassa, josta matkaa Euroopan halki tekee sekalainen joukko eri-ikäisiä, erimaalaisia ja eritaustaisia ihmisiä. Yönä ennen Italian rajaa juna jää lumimyrskyn saartamaksi ja pysähtyy lopulta kinosten keskelle. Kun yksi matkustajista sitten löydetään aamulla kuolleeksi pistettynä, paljastaa junaa ympäröivä koskematon hanki karun totuuden: murhaaja on joku junan matkustajista.

Agatha Christie ei petä koskaan: aina uuteen dekkariin tarttuessa tietää tulevansa pian kiskaistuksi keskelle jännittävää mysteeriä. Idän pikajunan arvoituksessa, kuten muissakin lukemissani Christieissä, on huikeaa vanhan ajan glamouria, jota ajan hammas ei ole päässyt murentamaan. Christien dekkareita yhdistää myös taidokkaasti rakennetut henkilöhahmot, tarkasti mietityt yksityiskohdat - ja siltikin juonen yllättävyys. Juurikin yllättävyys ja kutkuttava loppuratkaisu nostaa Idän pikajunan arvoituksen yhdeksi tähän mennessä parhaaksi lukemakseni Christieksi: vaikka luinkin kirjaa suurennuslasin kanssa esitettyjä johtolankoja ja todisteita pohtien, en siltikään pystynyt ratkaisemaan rikosta Hercule Poirotin tapaan.

Dekkareiden ystäville Agatha Christie on loistava valinta, ja mikä parasta, kirjoista ja uusista arvoituksista on jopa runsaudenpulaa. Näitä ehdinkin jännittää vielä useammankin odotellessani seuraavaa Camilla Läckbergiä.


Omat Agatha Christie -suosikkini:
Eikä yksikään pelastunut
Viisi pientä possua
Idän pikajunan arvoitus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti