keskiviikko 7. elokuuta 2013

Sick of being sick.



Alkuviikosta otettiin taas poika R:n kanssa suunnaksi päiväkoti ja käytiin muistelemassa, millaisia kavereita ja leluja siellä olikaan. Ja kuinka ollakaan, mieleen palasi taas ihan konkreettisestikin, mitä meidän viimevuotinen arki oikein olikaan: syylukukauden ensimmäinen flunssa rantautui meille tiistai-iltana. Tämä päivä (ja oletettavasti myös viikko) kuluukin siis tiiviisti sisätiloissa You Tuben kaivinkonevideoita katsellen, väritellen sekä poika R:n tämänhetkisiä suosikkikirjoja, Monni Töpöhäntiä, lukien.

Viime vuoden loputon sairasteluputki kiristi pinnaa ja nakersi parisuhdetta. Oli karua huomata, kuinka yksin sitä loppujen lopuksi on, kun mummo ei asu naapurissa ja kummitkin satojen kilometrien päässä: kun norovirus kaatoi koko perheen kanveesiin, oli jonkun (isin) silti vedettävä verkkarit jalkaan ja raahauduttava hakemaan kaupasta Jaffaa. Ja hoidettava vaipanvaihdot ja siivoukset. Kaikkein kurjinta oli kuunnella sydän sykkyrällä pienen potilaan yöllisiä yskämaratoneja tietäen, että siellä se taas on, korvatulehdus. Kesällä tuntuikin ihan uskomattomalta, että saatoimme matkustaa ja tehdä pitkällekin ajalle viikonloppusuunnitelmia (jopa toteutuneita sellaisia) ilman takaraivossa jyskyttävää ajatusta, että silloin meillä kuitenkin taas sairastetaan.

Meillä on käytössä Omega 3:set, maitohapot ja d-tipat, ja näiden lisäksi syödään terveellistä, itse tehtyä ja monipuolista ruokaa. Hedelmiä, marjoja ja kasviksia kuluu päivässä kourakaupalla, kukaan lähipiirissä ei polta ja äidinmaitoakin poika R sai aikoinaan nauttia ihan neuvolan suositusten mukaisen ajan. Välttelemme jopa edelleen HopLopia. Silti yksikään pöpö ei vahingossakaan kierrä meidän kaksivuotiasta ja mene vaikka kerrankin naapuriin. Hei te viisaammat ja kokeneemmat, kuinkahan kauan tuo ensimmäisen hoitovuoden sairastelukierre ja vastustuskyvyn kehittyminen oikein kestää?

7 kommenttia:

  1. Ounou. En edes ajatellut tätä tautirumbaa, kai se meillekin kohta rantautuu. Pikkutipunen on elämänsä aikana vetänyt hiekkaa niin paljon suuhunsa että kai se jotain vastustuskykyä tuo?! Pikaisia paranemisia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsekin luulin, että pojan vauva-aikojen harrastus nuolla kenkien pohjia olisi tuonut jotain vastuskykyä, mutta ei...

      Poista
  2. Minä veikkaan sisäilmaongelmia päiväkodissa, ikävä kyllä :/ varsinkin jos oott terveitä koko kesän kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ootte ollu... Puhelin tekee tepposia...

      Poista
    2. Vähän alkaa jo olla vitsit vähissä. Veikkaan tosin - ja toivon myös-, että kyseessä on ennemminkin se, että niin moni lapsi tuodaan hoitoon edelleen kipeänä. Viime vuonna kaikki pojan taudit tarttuivat myös minuun, mikä ei kai sisäilmaongelman kanssa ole mahdollista?

      Poista
  3. Meillä kesti esikoisen osalla 3 vuotta, ennen kuin helpotti. Ja sairauskierre koski myös vanhempia, suurin osa oli vain flunssaa toisensa perään. Kesät oltiin terveitä, kun ei ollut tarhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ei kai saisi sanoa, mutta "kiva", että jollakin muullakin on samoja kokemuksia. Meilläkin jokainen tauti tarttui viime vuonna myös minuun ja joka toinen mieheen.

      Poista