tiistai 29. lokakuuta 2013

Ihmisenpyörä.



Tiistai on meidän perheen kuntosalipäivä. Iltaruuan ja kahvikupillisen jälkeen minä pakkaan tunnollisesti mukaani juomapullon ja treenikamppeet ja suuntaan salille. Puolentoista tunnin kuluttua teemme ovella läpsystä vaihdon ja omalle salilleen suuntaan vuorostaan isi. Kun isi palaa kotiin vajaan parin tunnin kuluttua, on poika R jo nukkumassa. Kuntosalipäivän lisäksi viikkoon mahtuu yhdestä kahteen juoksulenkkiä. Joskus lenkkeilemme koko perhe yhdessä niin, että juostessamme työnnämme vuorotellen poika R:n rattaita.

Minä olen pahimman luokan kausitreenaaja. Kuntoilupiikin aikaan liikkumaan lähtö on helppoa, ja treenikertoja kertyy viikossa ilman hampaiden kiristelyä tai pakon tunnetta. Innostusta seuraa kuitenkin aina kuiva kausi, jolloin kotisohva, kotihousut ja jopa kotityöt menevät houkuttelevuudessaan auttamatta liikunnan edelle. Onneksi en sentään ole perheen ainoa: vaatehuoneessa meillä pölyttyy isin innolla hankkimina ja sittemmin hylkääminä muun muassa gymstick, voimapyörä, jalkapallo, nyrkkeilyhanskat ja sulkapallomailat.

Minun liikuntaharrastukseni ehdoton edellytys on ennalta sovittu treenipäivä, jolloin urheillaan, oli sää, mielentila tai illan tv-tarjonta sitten mikä tahansa. Ilman tiettyä urheilupäivää homma ei toimi ja kuvaan astuu Kyllä minä sitten ensi viikolla. Eniten kuntoiluintoon ja sen säännöllisyyteen vaikuttaa kuitenkin treeniseuran puute: pikkusiskon muutettua kolmensadan metrin päästä kolmensadan kilometrin päähän allekirjoittaneen liikuntaharrastus on ollut ennen kaikkea kausittaista. Jostain mystisestä syystä pikkusiskolla ei ole samaa ongelmaa (tekosyytä).

Miten te motivoitte itseänne liikkumaan?


4 kommenttia:

  1. Heikosti. :( Liikuntainto on täysin nollassa ollut pari viimeistä vuotta. Ei vaan jaksa, kun tuntuu että muutenkin repii itsestään kaikki mehut pikkuisten kanssa touhutessa... Mielummin sitä käyttää sen oman harrastusiltansa paukuttamalla kutomossa mattoa ja tehden muuten leppoisasti käsitöitä. Ehkä sitä tässä jossain vaiheessa taas motivaatio liikkumiseen löytyy? Sitä ennen saattaa kuitenkin joutua tuhoamaan muutaman pellillisen pullaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin aloitin kuntosalitreenin uudestaan nyt elokuussa, melkein kolmen vuoden tauon jälkeen. Liikkeelle motivoi erityisesti kova väsymys ja nuutunut olo, joka tuntuu ja näkyy niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, ja johtuu osittain varmasti juuri lihasmassan puutteesta. Salilla käynti on ollut ihan mahtavaa! Ja joo, sen jälkeen olenkin taas herkutellut ihan hyvällä omallatunnolla (sillä pitäähän sitä lihasmassaa jollain kasvattaakin...)

      Poista
  2. Pahinta on se, että liikuntaa tarvitsee eniten silloin, kun ei yhtään huvittaisi lähteä salille, jumppaan tai lenkille :) Itsekuri toimii vaihtelevasti, mutta olo treenin jälkeen on poikkeuksetta hyvä ja energinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta! Minulla liikunnan edellytys onkin nykyään mies, joka pakottaa salille aina tiettynä iltana viikossa. Ja kyllä, ikinä ei ole kaduttanut jälkeenpäin.

      Poista