sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kanske var det ett moln. Men i dina ögon blev himlen grå.

Sanokaa mitä sanotte, mutta paras sisustusmotivaattori on ehdottomasti kiire. Poika R:n oman huoneen keskeneräinen sisustusprojekti sai elää omaa rauhaisaa elämäänsä koko kesän ja alkusyksyn, mutta kun allekirjoittaneen kalenteriin ilmestyin parin sivun lehteilyn päähän teksti "työt alkaa", alkoi myös lastenhuoneen lopullinen sisustaminen kummasti kiinnostaa. Ja uskomatonta, mutta totta: parissa illassa parlamentarismia käsittelevät opukset ja sekä kielenhuoltoteokset oli siivottu lastenhuoneen kirjahyllystä vaatehuoneen hämäriin ja viimeiset ruuvit porattu seinään.


Vaikka selaankin ihaillen sisutuslehtien kuvia kokovalkoisista tai vaihtoehtoisesti mustavalkoisista lastenhuoneista, ei meillä ole siivottu kaikkia värikkäitä leluja kaappeihin piiloon vaan lastenhuone saa näyttää omistajaltaan. Kivoimmat pikkuautot ja erityisesti Dublon merirosvolaiva on laitettu reilusti esille, samoin poika R:n suosikkikirjat ja pehmolelut. Yleensä meillä lattiaa koristaa myös junarata junineen.


Hankintalistalla meillä on edelleen päiväpeitto sekä mahdollisesti uusi matto. Päiväpeitoksi on suunnitelmissa hankkia klassinen valkoinen selkeyttämään muuta värisirkusta. Maton osalta arvon edelleen, pitäisikö meillekin hankkia jo ihan joka paikassa esiintynyt mustavalkoraidallinen blogimatto esimerkiksi Annolta; niin ei-minua, mutta pyörinyt siitäkin huolimatta mielessä ja lastenhuonehaaveissa jo useamman viikon ajan. Annon matto lähtikin lauantaina varaukseen ja kotiutuu meillekin ilmeisesti joulukuussa: kiitos blogijulkisuuden matto kun oli myyty loppuun kaikista Anttiloista, Kodin ykkösistä ja nettikaupoista. Siihen asti saadaan pärjätä vanhalla nukkamatolla, joka ehkä piilottaa hyvin väriliitujen palaset, mutta on junaradan alle ehdottomasti liian paksu tai muuten vaan tiellä.



Huoneen valmistuttua saatiin myös aloitettua toinen kesäksi suunniteltu projekti eli kaksivuotiaan siirtäminen nukkumaan omaan huoneeseen ja omaan juniorisänkyyn. Tällä viikolla meillä onkin siis iltayhdeksän jälkeen räpsytelty valoja, aloitettu uudelleen leikit, noustu tuijottelemaan ulos ikkunasta tai muuten vaan koputtelemaan ikkunalasiin tai hiivitty salaa ulos omasta huoneesta. Rauha ja hiljaisuus ovat kuitenkin laskeutuneet aina viimeistään puoli kymmenen maissa, joten oletettavasti ollaan päästy tähän saakka melko helpolla. Rasti seinään: edes yksi lapsiperheen siirtymävaihe suoritettu ilman suurta draamaa (lue: viikkokausien hippaleikkiä).

6 kommenttia:

  1. Oi, hienolta näyttää! :) Tuo kiire (paine, stressi jne) on todellakin yksi toimivimmista keinoista saada hommat loppuun! :) Toki sisäisesti asiaa voi (täytyy?) työstää viikkokaupalla ja oikeasti minä ainakin sen tarvitsen, että tavarat menevät oikeille paikoilleen. Mutta tuo kiire on se, joka lopulta saa hommat päätökseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo sisäistämisaika on kyllä minullekin ihan måste, sillä allekirjoittaneen mieli muuttuu niin nopeasti. Sisustaminen tulisi tooooodella kalliiksi, jos kaikki pitäisi hommata useampaan kertaan uuden inspiraation iskiessä ;)..

      Poista
  2. ihana pienen pojan huone! muumit taitaa olla aika in siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja joo, on - hyvin olen siis saanut lobattua omia suosikkejani ;).

      Poista