sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Päivässä vaihtui kesäkuusta syksyyn.



Ensi viikon syyslomalle ja viimeiselle kotiviikolle kalenteri on täyttynyt jo mukavasti ystävistä, syyslomavieraista, sovituista menoista, lastenvaatekutsuista, hemmotteluhoidoista sekä töihin orientoitumisesta. Tästäpä syystä viikonloppuna ladattiin akkuja maalla puusaunan, mustikkapiirakan, ulkoilun, aikakauslehtipinojen ja suppilovahverometsän avulla.

Aina tasaisin väliajoin joku päivittelee ihastuksissaan kuullessaan, että meidän kaksivuotiaalla on tunnin ajomatkan päässä todellinen Vaahteranmäen mummola lehmineen, kanoineen, navettakissoineen ja traktoreineen. Meille elämä maaseudulla on jo sen verran tuttua, että harvoin tulee edes muistettua, miten mahtavaa oikeasti on, kun mummolassa voi kesällä kulkea hiukset kampaamatta pelkissä kumisaappaissa ja kirmata vilvoittelemaan omaan lampeen (tämä siis koskee lähinnä perheen nuorimmaista toim. huom.). Poika R:n päiväkodilla viikonlopun suunnitelmista puhuttaessa kävi kuitenkin ilmi, ettei suurin osa kaksivuotiaan hoitokavereista ollut koskaan nähnyt lehmää muualla kuin televisiossa tai lastenkirjan sivuilla, navettatöiden tekemisestä puhumattakaan. Siis lehmää. Koskaan. Myös itse vaihdan farkut välillä mielelläni verkkareihin, jätän hiukset laittamatta tai edes kampaamatta ja nautin ulkoilusta, omasta rauhasta ja pienestä puuhastelusta.

Eikä paha ole sekään, että mummolassa saan lukea läpi ne uusimmat sisustus- ja naistenlehdet kenenkään häiritsemättä.

2 kommenttia:

  1. Aivan todella ihania kuvia! Niin tunnelmallisia ja taitavasti kuvattuja. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Tuohon järkkäriin ja kuvankäsittelyyn pitäisi malttaa perehtyä paremmin, nyt on tullut keskityttyä vaan nimenomaan tunnelmiin ja tilanteisiin.

      Poista