sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tässä elämä on.

Viimeinen viikonloppu kiireetöntä kotielämää.



Vajaa viisi kuukautta kotona kului silmänräpäyksessä. Kesäkuussa olimme koko perhe enemmän kuin tauon tarpeessa: koko vuoden jatkunut sairastelukierre ilman tukiverkkoa tai auttavia käsiä oli kuluttanut niin isiä, äitiä, kaksivuotiasta, isin tutkimusprojektia, hermoja kuin parisuhdettakin. Kesän ja alkusyksyn aikana ollaan sairasteltu vähemmän, rentouduttu enemmän ja yritetty sanoa harvemmin "tulepa nyt reippaasti sieltä" (tässä välillä jopa onnistuen). Isi on saanut viimeisteltyä väitöskirjansa ja äiti on viettänyt kiireettömiä aamuja sanomalehteä lukien ja nauttinut kotihousupäivistä, lähipuistosta, kahvikoneestaan ja maailman parhaasta seurasta. Poika R on saavuttanut kyselyiän, oppinut tunnistamaan traktoreiden lisäksi myös automerkit ja venähtänyt vielä viime viikkoina pituutta niin, että syyskuussa hankittu reilunkokoinen talvihaalari onkin jo aika nafti. Päätös jäädä hetkeksi kotiin on ehdottomasti oikea, vaikkei kaikki loppukesän osalta mennytkään suunnitelmien mukaan. 

Hiipivää alakuloa kotielämän loppumisesta on viikonloppuna yritetty torjua herkuttelulla ja yhdessä ololla. Lauantaina saatiin myös erityisen mukava vieras Kuopiosta, ja tyttöjen ilta kaupungilla ulkona syöden ja sen jälkeen vielä lasillisten ääressä istuen tuli enemmän kuin tarpeeseen. Näillä jaksaa ainakin seuraavaan viikonloppuun.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä uuteen arkeen! Ja haleja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ensimmäisestä päivästä selvisi äiti hyvin ja poika vähän huonommin. Toivottavasti arki lähtee taas rullaamaan :). Haleja sinnekin, ollaan yhteyksissä <3.

      Poista