keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kom så glömmer vi döden. Han röker i vår säng.

"'Är du på väg? Men då går jag också så får vi sällskap.'
  Paul hade bara skrattat.
  'Vilket håll ska du åt då?' hade Rasmus frågat och Benjamin hade svarat det enda sanna som gick att svara.
  'Det spelar ingen roll! Samma som du.'
  Så hade de gått ut i natten tillsammans."


Jonas Gardell: Torka aldrig tårar utan hndskar 3.Döden (2013)
Nordstedts, 291 sivua.


Erityisen hyvän kirjan tunnistaa siitä, että se luetaan muutamien sivujen pätkissä kymmenen minuutin bussimatkoilla, sillä tarinaa ei vain yksinkertaisesti voi jättää työpäivän ajaksi kesken.

Kahdeksankymmentäluku lähenee loppuaan. Reinen kuoltua yhtenä Ruotsin ensimmäisistä aids-uhreista on virus luikerrellut uudeksi jäseneksi ystäväporukkaan, joka kerääntyy Paulin johdolla vuosi vuodelta pienempänä viettämään yhteistä joulua. Myös Rasmus on saanut oman kuolemantuomionsa valkoisessa kirjekuoressa: valitettavasti joudumme ilmoittamaan että. Pojasta, johon Benjamin aikoinaan rakastui ensimmäisten lumihiutaleiden sataessa autioon Tukholmaan, on tullut eristyshuoneen sängyssä makaava kasa luuta ja nahkaa. Yhtä vaikeaa kuin kuolla on kuitenkin kantaa sisällään virusta - ja jäädä eloon.

Vaikka koko trilogian keskiössä on Benjaminin ja Rasmuksen tarina, kertoo kirjasarja kuitenkin samalla palan modernia historiaa - eikä mitään erityisen kaunista sellaista. Kärlekenissä kaapeista esiin astumisesta alkanut taistelu kulkee lopulta Dödenin haluun edes kohdata kuolema sellaisena kuin on, omana itsenään, ilman sensuroituja kuolinilmoituksia tai todellista kuolinsyytä peitteleviä lahjoituksia Syöpäsäätiölle. Erilaisuuden pelosta ja inhosta kertovat myös täti, joka tarjoilee juhlaillallisen sisarenpojalleen ja tämän poikaystävälle paperiastioista sekä lääkäri, joka jättää kertomatta, miten leikkauksen jälkeisiä kipuja voi vähentää.

"Reine textar plakat till frigörelsedemonstrationen. Ingen ska få ta min stolhet ifrån mig mer!
     Rasmus ligger i fosterställning på badrumsgolvet. Brevet med provsvaret bredvid honom på golvet. Tyvärr måste vi meddela att.
     Bengt knyter en ögla av en elsladd.
    Lars-Åke sitter på toaletten och han kramar handduken så hårt att knogarna vitnar. Han skriker och skriker och skriker. Reines liggsår går ändå in till benet. Det yngre vårdbiträdet måste stålsätta sig för att inte vända sig bort från honom när hon byter på honom. Han gråter tyst och talar inte med någon.
     Mitt enda liv.
     Det enda liv jag haft.
     Det enda liv jag kommer få.
     Det enda liv jag nånsin velat ha!
     Mitt enda liv!"

Gardellin trilogialla on pituutta yhteensä lähes 900 sivun verran, joten ei ihme, että eepos on jaettu kolmeen osaa. Döden on arvoisensa lopetus hienolle trilogialle. Kirjan nimestä huolimatta tekstin takaa näkyy myös kajastus valoa; että elämänsä aikana saisi rakastaa jotakuta, joka myös rakastaisi takaisin. Kaikki kipu, sukulaisten pois kääntyneet selät ja nenän edestä suljetut kotiovet sekä valkoiset kirjekuoret olivat tämän arvoisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti