lauantai 18. tammikuuta 2014

Kaksi vuotta, seitsemän kuukautta ja kaksikymmentäkolme päivää.


Poika R, kaksi vuotta, seitsemän kuukautta ja kaksikymmentäkolme päivää. 


Viime aikoina meillä on mietityttänyt hiukset. Siis niiden kasvaminen, leikkaaminen ja puuttuminen, sekä se, miksi sekä isi että äiti saavat käydä Maija-tädin parturoitavina (ja joku joskus ihmetteli, miksi aviopuolisot alkavat vanhemmiten muistuttaa toisiaan!), mutta poika R joutuu edelleen tyytymään hiusten nopeaan saksimiseen keittiönpöydän ääressä. Ukin kaljua pohtiessaan kaksivuotias peilasi omia kokemuksiaan:

"Äiti, onko ukinkin äiti leikannut ukin päästä tukkaa, kun sitä ei tuossa päällä ole?"


Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Myös täällä on tukka-asiat mietityttäneet Mimosaa siinä määrin, että hän päätti napsaista "takun" tukastaan saksilla pois... Onneksi pitkä, jo valmiiksi hapsuinen tukka antaa paljon anteeksi. ;) Jatkossa katsomme silti tarkemmin ettei esimerkiksi saksia ole lasten lähellä jouten, saatikka vasaraa josta tarinaa luvassa myöhemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi apua! Meillä hiustenleikkuu on sentään vielä niin ei-ei-juttu, ettei poika takuulla leikkaisi hiuksiaan, jos sakset saisikin käteensä. Nytkin joutuu joka kerta ottamaan lahjukset esille, jotta takatukan saa keittiön pöydän ääressä siistittyä ;)...

      Poista