tiistai 7. tammikuuta 2014

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille

"Ennen kaikki ympärilläni muistutti hänen olemassaolostaan. Hän jätti itsestään jälkiä joka puolelle. Leivänmuruja, sukkia, kirjoja, papereita, kyniä, hiuspinnejä. Joskus en ollut piitannut niistä, toisinaan ne olivat suututtaneet minua. Mutta missään tapauksessa en ollut ymmärtänyt, miten kallisarvoisia niistä tulisi. Sitten, jälkeenpäin, kun tiesin niiden olevan korvaamattomia, ainutlaatuisia aarteita, niitä oli kovin vähän."


Linda Olsson: Sonaatti Miriamille (Sonata for Miriam, 2008)
Gummerus, 379 sivua.


Kaikki alkaa ruostuneesta hiuspinnistä, jonka viulisti Adam Anker eräänä päivänä poimii terassinsa lattialautojen välistä. Samalla Adam muistaa tyttärensä viimeisiksi jääneet sanat. Mene ulos, isä. Lähde seikkailemaan! Nyt on lauantai!

Niinpä Adam lähtee matkalle, sekä selvittääkseen menneisyytensä että korvatakseen tyttärelleen, ettei koskaan antanut tälle mahdollisuutta samaa. Adamin matka alkaa holokaustinäyttelyn valokuvasta ja sen alla olevasta tutusta nimestä, hänen omastaan. Sokean juutalaisnaisen opastamana Adam kulkee vuosikymmenten takaiseen Krakovaan ja lopulta takaisin entiseen kotimaahansa Ruotsiin ja pienelle saarelle kohtaamaan naisen, joka aikoinaan pakotti hänet mahdottomaan valintaan. Kirjan lopussa kerrontavuoron saa Cecilia, nainen Adamin menneisyydestä.

"Jos voin pitää katseeni meressä ja antaa pikemminkin kehoni kuin aivojeni aistia sinun seisovan siinä niin lähellä, että tunnen takkisi lävitse huokuvan lämmön, niin tämä hetki voi kestää. Jos voin antaa käteni levätä sinisellä purjekankaalla sinun kätesi vieressä, koskettamatta. Jos yritän tarpeeksi kovasti, tällä hetkellä ei ole alkua eikä loppua."

Koska aiemmin lukemani Linda Olssonin Kaikki hyvä sinussa oli prototyyppinen ihan kiva kirja, odotin tältäkin suunnilleen samaa: ihan kivaa ajanvietettä mutta en mitään sen enempää tai ylipäätään mitään, mitä muistaisi enää viikon-parin päästä. Sonaatti Miriamille imaisi kuitenkin mukaansa ensi sivuilta ennen kaikkea käsinkosketelta van melankolisen tunnelmansa sekä kauniin kuvailevan kielensä takia; välillä kirjan lauseet piti lukea useampana kertaan, ihan vaan sen takia, että ne oli kirjoitettu niin hienosti. Keskinkertaisen Kaikki hyvä sinussa -kirjan jälkeen rehellisesti sanottuna vähän ihmettelin Olssonin hypetystä ja mainetta kirjailija, mutta Sonaatti Miriamille -teoksen jälkeen minäkin olin vakuuttunut.

Olssonin kirjan keskeisiä teemoja ovat äidittömyys, rakkaudet ilman vastakaikua, vaikeat valinnat ja menneisyyden etsiminen. Samalla Sonaatti Miriamille on tarina historian suurimmasta kansanmurhasta ja sen seurauksista jälkipolville. Tummia aiheita käsitellään kuitenkin kiehtovan kauniisti, siinä määrin kuin se nyt on mahdollista.

2 kommenttia:

  1. Minäkin tykkäsin tästä, mutta eniten on kolahtanut Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja" on täälläkin lukulistalla, niin monesta suunnasta sitä on kehuttu!

      Poista