tiistai 21. tammikuuta 2014

Se soosi.



Mekin kun kaikki muutkin. Eli kokeiltiin alkuvuoden somehittiä, Henri Alénin soosia. Lähikaupasta kadun toiselta puolelta Muttia vielä löytyi, mutta meitä ennen hyllyjä oli käynyt tyhjentämässä muutama muukin: myyjä bongasi kolmenkympin ostosten joukosta välittömästi sen tietyn sosiaalisesta mediasta tutun tomaattimurskan ja totesi, että meilläkin taidetaan kokata tänään sillä Twitter-reseptillä. No niin kokattiinkin.


Henri Alénin tomaattikastike eli #soosi

1 prk hyvää tomaattimurskaa kuten Muttia
1 pieni sipuli
2 pientä valkosipulin kynttä
1 tl sokeria
2 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviiniä
2 palaa appelsiininkuorta kuorimaveitsellä
suolaa
mustapippuria

1. Kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia pitkään öljyssä. Vähintään 10 minuuttia matalalla lämmöllä öljyssä. Näin rakennat makeuden. 

2. Lisää mukaan sokeri ja tomaattimurskasta puolet. Anna hautua 10 minuuttia. Näin soosi makeutuu. Lisää sen jälkeen loppu murska ja vettä 2 desilitraa. Hauduta sekoittaen.

3. Pidä poreileva lämpö, jatka hauduttamista 15 minuutin ajan, ja lisää mahdollinen punaviini, joka tuo kastikkeeseen happamuuden. Sekoita koko ajan.

4. Kun kastike on sakeaa, lisää suolaa ja mustapippuria myllystä. Jos hifistelet, lisää kaksi kuorimaveitsellä tehtyä palaa appelsiinin kuorta. (Niitä ei syödä, vaan ne antavat vain makua.) Mausta rohkeasti.

5. Ota kastike sivuun, sekoita joukkoon 0,5 desilitraa parasta neitsytoliiviöljyä mitä saat. Älä keitä enää. Se tuo täyteläisyyden soosiin.

6. Sekoita kastike esimerkiksi keitetyn spagetin joukkoon heti, kun pasta on valutettu. Siis heti. Ei päälle, vaan sekaisin!



Soosin salaisuus piilee parhaissa mahdollisissa raaka-aineissa - ja ajassa. Ennen tomaattikastike valmistui meillä samassa tahdissa al dente -spagetin kanssa eli noin kahdeksassa minuutissa, mutta soosia hauduttelin reilusti yli puoli tuntia. Pakko todeta, että kannatti. Vaikka mitään makujen ilotulitusta ei pysty lupaamaan, oli soosi silti tavallista parempi tomaattikastike, joka viimeisteltynä rucolalla ja parmesaanilla kyllä toimi. Seuraavalla kerralla tosin vähennän lopussa lisättävän öljyn määrää.

Erityisen hyvin maistui muuten kaksivuotiaalle, joka hotki kolme lautasellista!

4 kommenttia:

  1. Pitääpä itsekin kokeilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Tosin viime kerralla meidän lähikaupassamme Mutti-hyllyt olivat taas tyhjillään ;)...

      Poista
  2. Hyvä etten ole ollut ainut, joka tähän Muttiin haksahti! :) Sama kävi aikoinaan avokadopastan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muttia löytyy tosiaan nykyään aina kaapista. Ja samoin kävi meillekin avokadopastan kanssa. Minkäs teet kun kaikki muutkin...

      Poista