torstai 17. huhtikuuta 2014

Mitä olen oppinut bloggaamisesta.


Viikottaista blogloviniani silmäillessäni eksyin lukemaan tekstiä bloggaamisesta ja sen opetuksista, ja koska aika moni ajatuksista tuntui olevan ihan kuin minun kynästäni, päädyin itsekin kirjoittamaan oman listani siitä..
Mitä olen oppinut bloggaamisesta...


Älä vertaa itseäsi muihin. Itse olen yrittänyt (toim. huom. siinä yleensä myös onnistuen) olla ottamatta blogista paineita, koska -let's face it - se on vain harrastus muiden joukossa. En postaa päivittäin enkä edes joka toinen päivä, mutta inspiraation iskiessä tekstiä saattaa tulla enemmänkin. En myöskään postaa mitään siksi, että jotain olisi nyt pakko saada julkaistua. Vaikka usein ihailenkin muiden postaustahtia (ja energiaa ylipäätään), päivittäin ilmestyviä pitkiä ja pohdiskelevia tekstejä sekä ammattimaisesti otettuja kuvia, vaihdan itse usein tietokoneella istumisen mieluusti sohvalla loikoiluun ja hyvään tv-sarjaan.



Blogi on vain pala elämästä. Vaikka blogiteksteissäni käsittelenkin melko laajasti sitä, mitä milloinkin mielessä pyörii, olen kuitenkin rajannut tietyt asiat julkisen blogin ulkopuolelle. Sama pätee myös seuraamiini blogeihin. Pakko myöntää: olen välillä potenut vakavaa alemmuuskonpleksia ihastellessa kotiäitien tyylikkäitä päivän asu -kuvia ja pähkäillessä, eikö käsite bad hair day tosiaan ole tuttu muille kuin minulle. Onneksi tiedän kuitenkin, että niissäkin perheissä taistellaan keskiviikkoiltaisin pakastekalapuikkojen syömisestä ja kuurataan kuivunutta puuroa keittiön lattiasta.



On ihan ok myös olla hankkimatta uutta. Jokaiseen hypeen ja villitykseen ei tarvitse lähteä mukaan eikä kodinkaan sisustusta tarvitse muuttaa ihan joka kuukausi. Vaikka onkin kiva napata uusia ideoita eri puolilta, on harva blogeissa hehkutettu tavara oikeasti niin elintärkeä, ettei sitä ilmankin voisi elää. En varmasti ole myöskään tehnyt mitään äitinä väärin, koska meiltä ei löydy (eikä periaatteesta tule ikinä löytymäänkään) yhtään Mini Rodinia.



Kameran ottaminen esille on ihan ok. Olen harrastanut valokuvausta enemmän ja vähemmän aktiivisesti viimeiset viisitoista vuotta ja kuulunut aikoinani myös Kameraseuraan (mitä voi olla vaikea uskoa, kun katsoo, miten laiska olen nykyään ottamaan selvää kamerani käyttöohjeista ja kuvien käsittelystä). Ennen kun bloggaamisesta tuli mediaseksikästä, oli myös kameran mukana kantaminen kaikkea muuta kuin trendikästä, ja kun kuusi vuotta sitten kaivoin esille pokkarini ikuistaakseni tyttöjen illan tarjoiluineen, oli tavallisin kommentti "Ei taas sillä on kamera!". Mutta ei enää: nykyään olen mainstremeä!



Maailma (tai netti) on täynnä ihan huikeita ihmisiä. Lisäksi se on täynnä mahtavia sisustusideoita, vertaistukea ja ihania kommentteja, kokeilemisen arvoisia reseptejä ja inspiroivia kuvia, hyviä lukuvinkkejä sekä tietoa tulevista tapahtumista ja ravintoloista sekä paljon ihan uusia lastenvaatemerkkejä, joista en muuten olisi ikinä kuullutkaan.


(Kun vain olisi tarpeeksi aikaa lukea kaikki, mikä kiinnostaa!)

2 kommenttia:

  1. Aamen! Mä niin tykkään susta ja sun blogista. Jatka samaan malliin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3. Nähdään taas pian ihan livenäkin eikä vaan täällä virtuaalimaailmassa :)...

      Poista