keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kaupunkilomailusta kolmevuotiaan kanssa.


Viime viikot olen tahtomattani päätynyt tekemään empiiristä testiä kertoessani kavereille ja tutuille meidän tulevasta Rooman-matkastamme. Tulos on kuitenkin selvä: ilmoitukseen
"Me lähdetään muuten kesäkuussa Roomaan"
on reagoitu lähes poikkeuksetta
"Mahtavaa, pääsette kahdestaan lomalle!"
tai
"Mihinkäs poika R menee hoitoon?".
Jatkokommentti siihen, että meitä tosiaan lähtee reissulle kolme henkilöä, on yleensä ollut yhtä usein huonosti peitelty
"Kaupunkilomalle lapsen kanssa, no way!"


Meille oli - toki myös realistisen hoitopaikan puutteessa - alusta asti itsestään selvää, että kun reissuun lähdetään, sinne lähdetään koko perhe, eikä lapsen kanssa lomailu tarkoita automaattisesti pelkkää Bamse-klubia ja uima-altaalle viikoksi parkkeeraamista. Silti oletusarvona tuntuu usein olevan, ettei lasta kannata tai edes pidä ottaa mukaan kaupunkilomalle ja että loma on lomaa vasta aikuisseurassa.

Toki lapsen kanssa matkustettaessa liikkuvia tekijöitä ja tämäkin voi mennä pieleen -elementtejä on reilusti enemmän kuin aikuisten lomalla. Silti tuntuisi hullulta reissata seuraavat vuodet ainoastaan välillä Puuhamaa-Muumimaailma tai suunnitella irtiottoa arjesta ilman lasta, joka kuitenkin kuuluu perheeseen. Vauvavuotena meillä reissattiin ainoastaan kotimaassa, mutta taaperon kanssa meidän perhe on risteillyt Tukholmaan, löhöillyt yhden viikon Kreikan auringon alla ja viettänyt kaupunkilomaa Lontoossa.

Aina ei suju niin kuin Stömsössö. Kreikassa käytimme ensimmäisen lomapäivämme etsien kauppaa, jonka valikoimaan kuului potta - se kun ei luonnollisestikaan kuulunut lapsiystävällisen hotellimme vakiovarustukseen. Lontoon-matkallamme rauhoittelimme pää punaisena koko laskeutumisen ajan huutavaa poikaamme samalla, kun yritimme olla huomaamatta lähinnä bisnessmiehistä koostuvan lentokonelastillisen tuomitsevia katseita. Matkalaukuista on suosiolla jätetty viime vuodet pois ne hienoimmat korkkarit ja bilemekot jo ihan sen takia, että jostakin on luovuttava, jotta mukaan mahtuvat vaipat, iltapuurot ja Eila-maidot. (Puhumattakaan siitä, kun Ruotsiin matkatessamme yksivuotias oksensi bussissa banaanismoothiet itsensä ja isänsä päälle, ja vain miehistä nuorimman vaihtovaatteet löytyivät käden ulottuvilta.)

Aina ja joka hetki ei todellakana ole ollut kivaa. Silti kaikesta on selvitty, jos ei hyvin niin ainakin lomamielellä ja rennolla asenteella. Vaikka kiireettömät illalliset auringonlaskua katsellen, tuntien museokierrokset ja salsan tanssiminen pikkutunneille eivät meillä ole lähiaikoina kovin realistisia lomasuunnitelmia, on ulkomaanmatka kuitenkin aina ulkomaanmatka ja loma lomaa lapsenkin kanssa. Vaikka reissussa mennäänkin pitkälti lapsen ehdoilla, ei se ole tarkoittanut pelkkää leikkipaikalle parkkeeraamista tai All inclusive -ranskalaisia, vaan tietyin myönnytyksen lapsen kanssa voi lomailla samalla tavalla kuin aikuisten keskenkin.

Siinä missä itse astuin ensimmäistä kertaa lentokoneeseen vasta 21-vuotiaana, oppii poika R paljon nuorempana kohtaamaan uusia kulttuureja, näkemään uusia paikkoja ja huomaamaan, että kaikesta selviää - myös siitä bussiepisodista.

Rome, we are coming!


Kuvat: Pinterest

4 kommenttia:

  1. Tottahan se on, että pitää lapsenkin saada niitä elämyksiä ja matkailu on lomaa koko perheelle! Itekään en aio jatkossa linnoittautua vain hotellikomplekseihin lapsen takia, mutta en kyllä toisaalta perinteiselle kaupunkilomallekaan ottaisi Mineaa mukaan. Sen verran kärsimätön tuo tyttö on, eikä meillä oo istuttu rattaissa enää puoleen vuoteen. Jos mietin vaikka Priisin lomaa, jolla viimeksi oltiin, olisi lähes kaikki se, mitä haluttiin tehdä, jäänyt tekemättä. Ei olisi enää voinut puhua Minean lomasta, jos tyttö olisi kieetänyt Louvren, pari ostoskeskusta, kiivennyt riemukaarelle ym. Jos etukäteen tiedetään, että kaupungin aktiviteetit on tota tasoa niin lapsi jää kotiin tai sitten matkakohde on valittava toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolensa ja puolensa. Lähinnä itseä ihmetyttää se, miten itsestään selvänä pidetään, ettei lasta voi ottaa mukaan kaupunkikohteeseen. Meillä lastenhoitajan saaminen on vaikeaa jo ihan tunniksi-pariksi, joten jos haluamme matkustaa kaupunkilomalle ilman lasta, onnistuu se noin kymmenen-viidentoista vuoden kuluttua. Lontoon-matka onnistui aikoinaan puolitoistavuotiaan kanssa niin hyvin, että Roomaankin lähdetään ihan optimistisesti: ei ehkä koluamaan kaikkia kirkkoja, museoita tai kauppoja, mutta silti näkemään paljon.

      Poista
  2. Me ollaan kaupunkilomailtu Italiassa lasten kanssa, hyvin onnistuu! Sopivassa suhteessa löytyy sekä lapsia että aikuisia kiinnostavia kohteita, leikkipuistoja on paljon keskellä kaupunkia ja lapsillekin maistuvaa ruokaa on joka ravintolassa. Lisäksi ihmiset suhtautuvat lapsiin tosi myönteisesti, ja muutenkin lapsia on ajateltu monessa asiassa. Viimeksi oltiin Milanossa. Mukavaa reissua teille! LauraR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva tietää! Ja tuo on kyllä mukava ulkomailla ja etenkin Etelä-Euroopassa, ettei lasten olemassaoloa tarvitse kauheasti pyydellä anteeksi, vaan toisin kuin Suomessa lapset on ravintolaankin aina tervetulleita. Rooman lisäksi mekin mietittiin lomavaihtoehtoina muuten myös Milanoa Ja Firenzeä :).

      Poista