torstai 29. toukokuuta 2014

Seitsemän kirjaa.


En tiedä, onko syynä liika kiltteys, liika tunnollisuus vai ihan pelkkä ajoittainen laiskuus, mutta olen äärimmäisen huono jättämään kirjoja kesken. Vaikka huonon, keskinkertaisen tai ihan kiva - sen kaikista pahimman tyypin - kirjan tunnistaa yleensä jo muutaman ensimmäisen sivun aikana, luen kirjaa usein parempien käänteiden toivossa tunnollisesti niin pitkälle, että lopulta on jo sama lukea kirja loppuun. Viime aikoina olen kuitenkin pyrkinyt noudattamaan periaatetta Elämä on liian lyhyt keskinkertaisille (huonoista nyt puhumattakaan) kirjoille ja kärrännyt surutta takaisin kirjastoon kirjat, joiden lukeminen ei ole ottanut tuulta alleen. Silti lista on edelleen aika lyhyt.


Kirjoja, jotka olen jättänyt kesken:


1. Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani. Huolimatta loistomyynnistä sekä takakannen ylistävistä lukijakommenteista kirja alkoi maistua pahvilta ja ensisivuilta. Lopulta taistelin tieni puoliväliin, mutta sitten oli pakko heittää pyyhe kehään. Ehkä olen vain liian kyynistynyt, sillä kirjailijan uudemmat enkelikirjat ovat nekin olleet tämän omaelämäkerrallisen esikoisen tapaan varsinaisia bestsellereitä.

2. Winston Groom: Gump ja kumppani sekä Forrest Gump. Miten onkaan mahdollista, että näinkin mahtava elokuva ei toiminut kirjana sitten yhtään?

3. Gabriel Garcia Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys. Maailmankirjallisuuden klassikko, jonka jätin kesken sivulla kolme, minkä seurauksena en koskaan saa luettua läpi Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaasi -listaa.

4. Nick Hornby: Juliet riisuttuna. Skeittarin jälkeen odotin hulvatonta menoa ja kirjaa, joka kulkisi mukana käsilaukussa, koska työmatkalla bussissa ehtii kuitenkin lukea taas muutaman sivun, ja tietää, miten juoni etenee. No, aamuisin kirja jäi kuitenkin yöpöydälle. Puoleen väliin asti kirja oli ihan hyvä, mutta valitettavasti kirjakasasta löytyi useampi kirja ilman tuota ihan -etuliitettä.

5. Lionel Shriver: Jonnekin pois. Poikani Keviniä rakastin ja kuusisataasivuisen Syntymäpäivän jälkeen sain luettua muutamassa päivässä. Silti verkkaisesti etenevä Jonnekin pois ei iskenyt sitten yhtään, vaikka olisin kovasti halunnut ihastua kirjaan ensilukemalta.
 
6. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi...

...sekä 7. Neil Gaiman: Tähtisumua. Molemmat elämäni aikana aloittamani fantasiakirjat olen myös jättänyt kesken.


Löytyykö muita saman keskinkertaisen kirjojen periaatteen noudattajia, jotka jättävät kirjoja kesken?

4 kommenttia:

  1. Mä jätän kirjoja myös aina välillä kesken, kun huomaam etten oo koskenut kirjaan pariin viikkoon, kun se vaan ei tempaise mukaansa. Tällä hetkellä aika hilkulla on How to kill a mockingbird.. Vielä aion antaa yhen luvun verran armoa.

    Fantasiasta kokeile vielä Kultaista kompassia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä myös totta, että jos lukemiseen tulee pitkä tauko, niin harvoin kirjaan enää pääsee kunnolla mukaan (tai harvoin se on kiinnostanut ihan kauheasti alun perinkään..). How to kill a mockingbird on kyllä hyvä, joten sinnittele vielä ;). Laitetaan Kultainen kompassa korvan taakse!

      Poista
  2. Itse jätän harvoin kirjoja kesken. Mutta Michael Cunninghamin Säkenöivät päivät taitaa olla edelleen hyllyssä vain puoliksi luettuna. Pitääpä kesälomalla taas tarttua siihen!

    -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säkenöiviä päiviä en olekaan lukenut, mutta muuta Cunnighamia kyllä. Onneksi kesällä ehtii taas tarttua keskeneräisiin projekteihin ;)!

      Poista