perjantai 2. toukokuuta 2014

Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta


"'...Minulla on suunnitelma. Mutta siinä ei voi olla kahta, ymmärräthän.
   Muumipeikko katsoi hyvin pitkään häneen. Sitten hän sanoi: - Sinä aiot lähteä.
   Nuuskamuikkunen nyökkäsi.... Milloin sinä lähdet? Muumipeikko kysyi. Nyt heti! Nuuskamuikkunen sanoi ja heitti kaikki kaislalaivansa veteen. Hän hyppäsi alas sillankaiteelta ja nuuhki aamuilmaa. Oli hyvä vaelluspäivä... Viivytkö kauan poissa, hän kysyi... En, sanoi Nuuskamuikkunen. Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla. Yksi vuosi kuluu nopeasti."


Tuula Karjalainen: Tove Jansson - tee työtä ja rakasta (2013)
Tammi, 303 sivua.


Ensimmäiseksi minun täytyy korjata mielipidettäni elämäkerroista: ne eivät tosiaan kaikki olekaan puisevia koulun historiankirjoihin verrattavia tietoteoksia. Seuraavaksi pitää puolustella: vaikka kuinka pinnistelen, en muista aiemmin lukeneeni kuin yhden ainoan, joskin erinomaisen, elämäkerran (ja Viiltäjä-Jackin elämäkerran sijoittamisesta elämäkertojen kategoriaan voi olla montaa mieltä).

Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta olikin siis virkistävä yllätys, joka osoitti, että elämäkertakin voi oikeasti koukuttaa niinkin täysin, että kirja tekisi mieli lukea loppuun yhdeltä istumalta.

Vaikka ruotsinmaikkana ja muumifanina tiesinkin Tove Janssonista jo valmiiksi aika paljon, tarjosi kirja kuitenkin myös paljon uutta pohdittavaa. Sivujen aikana läpi käydään niin Toven ajoittaiset syvätkin masennuskaudet, loputon ahdistus muumisarjakuvien kulta-aikana, vaikea isäsuhde, sodan raskaus ja toisaalta ratkaiseva merkitys muumimaailman syntyyn kuin vuosituhannen alun taidepiirien tunnelma, kirjailijan matkat ympäri Eurooppaa sekä se, kuinka niin monen Toven läheisistä, kirjailijan itsensä mukaan luettuna, voi tunnistaa muumilaakson hahmoista. Kansien väliin mahtuvat niin lapsuusmuistot, keväinen Pariisi, sodan turmelema Helsinki, taitelijan ateljee sekä vanhenevan taiteilijan viimeinen pysäkki, oma saari. Toven elämä, kirjalliset ja taiteelliset työt sekä Suomen viime vuosituhannen historia nivotaan saumattomasti yhteen. Kaiken keskiössä ovat Toven itsensä elämän kaksi peruspilaria: työ ja rakkaat ihmissuhteet.

Elämäkertoja Tove Janssonista on toki kirjoitettu aiemminkin, mutta Tuula Karjalaisen kirja on niistä uusin ja koottu nimenomaan kirjailijan 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi. Kattavan muumitietopaketin lisäksi kirja on paljon muutakin - ihan niin kuin Tove itsekin.

Tee työtä ja rakasta on ennen kaikkea kertomus mielenkiintoisen, rohkean ja äärimmäisen lahjakkaan naisen monipuolisesta elämästä ja elämäntyöstä. Tarina naisesta, joka ei saarnannut tai noussut barrikadeille lippua heiluttaen tai iskulauseita huutaen, vaan olemalla oma itsensä näytti samalla hiljaista esimerkkiä suvaitsevaisuuden puolesta.

"Sitten Muumipeikko nousi tuolille ja sanoi. Minä kohotan nyt maljan Nuuskamuikkusen kunniaksi, joka tänä yönä vaeltaa kohti etelää, yksin, mutta varmasti yhtä onnellisena kuin mekin. Toivokaamme hänelle hyvää telttapaikkaa ja kevyttä sydäntä!"

Karjalaisen elämäkertaa on hehkutettu niin lehdissä kuin blogeissakin, eikä suotta. Jos elämänsä aikana lukee ainoastaan yhden elämäkerran, voi se hyvinkin olla tämä.


Kuvissa pieni osa meiltä löytyvistä muumitavaroista. Apua, mistä näitä muumeja oikein tulee? Mitä kaikkea muilta löytyy?

2 kommenttia:

  1. mulla on aika monta muumimukia ja muutama lusikka ja kaikki saatu lahjaks. kuka päätti, että haluan niitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin muumimukit oli pitkään ehdoton ei, mutta viime vuosien aikana niitä on mystisesti alkanut kulkeutua kaupasta meidänkin astiakaappiin. Varmaan tätä vanhenemista ;)...

      Poista