sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Loma Roomassa, part II.



Mitä opin neljän Rooman-päiväni aikana (luettelomuodossa, sillä tällä hetkellä lomalaisen aivot eivät tuota muunlaista tekstiä):


Poika R:n viides ja kuudes lentomatka sujuivat ilman itkupotkuraivareita, Angry Birds -maratoneja, käsinukke-esityksiä tai kanssamatkustajista ah-niin-ihanaa käytävällä ramppaamista. Kolmevuotiaan nokkaunien aikana ehdin jopa lukea Finnairin Blue Wings -lehtisestä Alexander Stubbin kolumnin How world trade became sexy again.

Kuka sanoikaan, ettei lasta kannata ottaa mukaan kaupunkilomalle? Ainakin Vatikaanin museoon kannatti, sillä lastenrattaiden ansiosta meidät johdatettiin avuliaasti koko valehtelematta yli kilometrin mittaisen jonon ohi. (Sama olisi tosin onnistunut myös ennakkolipulla.)

Skoottereilla huristelivat niin turistit kuin paikalliset pukumiehetkin.

Caffe Vaticanossa ostin elämäni kalleimman puolen litran vesipullon neljällä eurolla, ja kolmevuotias joi siitä alle puolet.

Kun joka kadunkulmassa oli joku nähtävyys tai kuvauksellinen yksityiskohta, jäi yhden esteetikon ja yhden historiantutkijan perheessä shoppailu pakostikin minimiin. Samoin kävi suunnittelemallemme päivälle merellä: emme vain ehtineet.

Rooman metrolinja oli yllättävän suppea ja tunkeminen matkarattaiden kanssa täpötäyteen vaunuun oli kokemus sinänsä. Siispä kävelimme, paljon.

Pizza, pasta ja jäätelö. Juuri muuta ei taidettu syödäkään. (Ja kyllä, Rosson pasta arrabiata ei maistu alkuperäisen jälkeen enää miltään.) 

I have to say your son is so well-behaved tuli eräs jenkkirouva toteamaan meille erään ravintolareissun päätteeksi. Ja totta: kaikkien niiden välillä äänekkäidenkin ravintolareissujen jälkeen oli virkistävää huomata, että koko matkan ajan saimme syödä tilaamamme ruuat rauhassa pöydässä istuen. (Tiedoksi myös kummitädille, totta se on!)

Vatikaanissa näimme nunnia, munkkeja ja pappeja, ja niin, itse paavinkin - livenä. (Vain poika R ei ollut vakuuttunut.) Kadulla bongattiin myös jäätävä asuyhdistelmä fransiskaanikaapu - vaaleansininen Adidas-lippis. Mahdollista vain Roomassa.

Miten ihmeessä ihmiset jaksavat vielä kaupunkilomalla lähteä juhlimaa? Koko päivän nähtävyyksiä kierrettyämme kilpailimme poika R:n kanssa siitä, kumpi nukahtaa hotellihuoneessa nopeammin.

Piazza Navona, lasillinen punaviiniä, aito italialainen pizza, mekon selkämystä lämmittävä aurinko sekä katusoittaja laulamassa Beatlesin Let it betä. Loma.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin kivalta ja ihania on kuvat myös! Roomaan olis kyllä vielä joskus päästävä, vaikka muuta Italiaa onkin tullut jo nähtyä on Rooma jotenkin jäänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä oli kaikilla sekä eka kerta Roomassa että Italiassa ylipäätään, joten oli jo aikakin. Tosin jokainen kyllä heitti mylös kolikonTrevin suihkulähteeseen, minkä pitäisi taata paluu Roomaan jossain vaiheessa ;)...

      Poista