keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni.

"Kaikki oli ohi. Mitään ei ollut tehtävissä. Mistään näitä ihmisiä koskevasta ei enää koskaan tarvinnut olla huolissaan. Kukaan heistä ei jäänyt suremaan ketään heistä, ei kantamaan eloon jäämisen taakkaa, menetyksen kipua, surua, joka ei haihtuisi, syyllisyyttä, joka ei hellittäisi otettaan.
   Se kaikki lankeaisi meidän muiden kuormaksi. Minun."

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni (2013)
WSOY, 179 sivua.


Tuula-Liina Varisen Että tuntisin eläväni on tyylipuhdas prototyyppi kategoriasta Kirjoja, jotka olen valinnut luettavakseni vain ja ainoastaan nimen perusteella.

Että tuntisin eläväni on periaatteessa kahdeksasta erillisestä tekstistä koostuva novellikokoelma. Samalla yksittäiset kertomukset muodostavat jatkumon ja rakentavat kokonaisen romaanin, yhden suvun tarinan. Kahdeksan novellin keskiössä ovat saman suvun naiset kaksikymmentäluvulta nykypäivään, äidit, tyttäret, vaimot ja miniät sekä heidän elämänsä. Vaikka jokaisen tekstin päähenkilö onkin aina uusi, viitataan edellisiin tarinoihin sekä suoraan että epäsuorasti.

"Miten kauan kaikesta on, ja miten lähelle kaikki tulee.
  Humala humisi päässäni.
  Sanoin:  Vanhan kertaaminen on vanhuuden iloja. Niin kauan kun päässä vielä huljuu muutakin kuin ahvenvitaa ja hukkuneen hiuksia."

Että tuntisin eläväni alkaa 1920-luvulta ja Esteristä, jonka suuri rakkaus muuttuu nopeasti taisteluksi kuolemaa vastaan. Ja siitäkin huolimatta on jotain, mikä voittaa vaikeimmankin taudin. Suvun tarina päättyy nykyaikaan ja kirjan ainoaan mieskertojaan, nuoruutensa rakkautta odottavaan Ilariin, Esterin veljenpoikaan. Näiden väliin mahtuu kuusi muuta ei tavoilla vahvaa tarinaa, joista oma suosikki oli ehdottomasti äärimmäisen ravisteleva Lempilapsi.

Vaikka tarinoita yhdistävät kuolema, käsin kosketeltava suru, menetykset ja yksinäisyys, on kirjan teema silti rakkaus. Sellainen rakkaus, joka kannattelee vaikeinakin aikoina, silmä mustana ja käsivarret ruhjeilla, saa antamaan anteeksi kerta toisensa jälkeen, kannattelee miestä, jonka mielen sota on rikkonut, käy auttamassa dementoitunutta äitiä kolmesti päivässä ja kuuntelee joka kerta haukut siitä, kun ei ole taaskaan käynyt viikkokausiin. Sellainen, joka kestää kaiken ja kärsii kaiken. Sellainen rakkaus, että tuntisin eläväni.
"Kokoan palasista. Teen ehjäksi. Rakkaus voittaa kaikki esteet, mutta sitä pitää olla paljon. Ja minulla on."

Niin että kannatti. Nimittäin napata kirja mukaan ihan vain pelkästään kauniin nimen perusteella ja ilman mitään hienoa Nämä klassikot sinun tulee lukea -listaa. Että tuntuisin eläväni oli nimittäin yksi vahvimpia, koskettavimpia ja  - myös - kaunempia tänä vuonna lukemiani kirjoja.

2 kommenttia: