maanantai 14. heinäkuuta 2014

Mary Higgins Clark: Kuin kaksi marjaa

"Kate näki toisinaan unta siitä illasta, vaikkei se unta ollutkaan vaan todellinen muisto. Hän oli kolmevuotias ja makoili sängyllä katsellen äitinsä pukeutumista. Äiti oli kuin prinsessa. Hänellä oli upea punainen iltapuku ja ne punaiset satiinikorkokengät, joita Kate mielellään sovitteli. Isä tuli huoneeseen, otti Katen syliinsä, ja he tanssahtelivat kolmestaan äidin kanssa parvekkeelle, vaikka ulkona oli alkanut sataa lunta.
   Kate muisti anelleensa isää tuudittamaan hänet uneen.

   Uinu, uinu, lapsonen,
   isä lähtee metsälle
   noutaa pilvenhattaran
   johon kietoo lapsosen.

Kate ei enää koskaan kuullut isänsä laulavan lempilauluaan, sillä seuraavana yönä äiti kuoli."

Mary Higgins Clark: Kuin kaksi marjaa (Daddy's Gone A Hunting, 2013)
Tammi, 328 sivua.


Mary Higgins Clarken uusimman kirjan keskiössä on kaksi sisarusta, Hannah ja Kate. Nyt Kate kuitenkin makaa koomassa sairaalassa jouduttuaan outoon räjähdykseen isänsä antiikkijäljitelmiä valmistavalla huonekalutehtaalla. Mitä Kate oikein teki tehtaalla aamuyöllä? Ja mitä syytä hänellä oli olla siellä tehtaalta potkut saaneen työntekijän Gusin kanssa, joka sai surmansa räjähdyksessä?

Kun tehtaan rauniota sitten aletaan purkaa, paljastuu jotain vielä järkyttävämpää: asfaltin alta löytyy nuoren naisen luuranko.

Tapahtumien edetessä alkaa näyttää siltä, että yhdellä jos toisella kirjan henkilöistä on menneisyydessään salaisuus, joka ei saa tulla päivänvaloon - ja jota he varjellakseen he ovat valmiita myös tappamaan.

Mary Higgins Clarkeen tarttuessa saa yleensä, mitä tilaa: koukuttavan murhamysteerin, mahdollisuuden toimia itse salapoliisina sekä pakollisen annoksen romantiikkaa. Aiempien Higgins Clarkien tapaan myös Kuin kaksi marjaa koostuu lyhyistä luvuista, useista sivujuonista ja isosta joukosta mielenkiintoisia henkilöitä, joista lukija saa tietää lisää juonen edetessä. Ratkaisu jätetään jälleen lukijalle. Suuren Kirjallisuuden ja mieleenpainuvien lainausten sijaan Higgins Clarken kirjat tarjoavat viihdettä, jonka voi napata mukaan rannalle ja jonka juonessa pysyy mukana, vaikka samalla suunnittelisikin ensi viikon ruokalistaa.

Uran alun bestsellereiden ohella Mary Higgins Clark on ollut parhaimmillaan vuosituhannen vaihteessa, jolloin laadukkaita, toinen toistaan koukuttavampia dekkareita ilmestyi kirja per vuosi -tahtiin. Viime vuosina kirjojen taso on välillä heilahdellut paljonkin, mutta se 87-vuotiaalle kirjailijalle sallittakoon. Silti uuden Mary Higgins Clarken ilmestyminen on aina jonkinlainen tapaus, ja koko tuotannon läpi kahlanneille tuore kirja on aina pakollinen hankinta. Kuin kaksi marjaa on lisäksi kahden heikomman dekkarin jälkeen taas vähän vähemmän harlekiinia ja vähän enemmän vanhaa tuttua Higgins Clarkea, ja lopputulos on ihan kelpo kesädekkari.

Tietystä ennalta arvattavuudesta tosin kirjailijaa pitää edelleen kritisoida; jokaisessa kirjassa kun tuntuu aina olevan vähintään yksi fiksu, kaunis ja urallaan menestynyt - mutta jostain mystisestä syystä sinkku - kolmikymppinen naispäähenkilö, jonka elämään aina, kuin sattumalta, nyt astuu Se oikea. Kun oikein tarkkaan kuuntelee, voi jo kuulla hääkellojen vaimean kuminan...


Omat Mary Higgins Clark -suosikkini ja hyviä vaihtoehtoja kesädekkareiksi:
Huuto yössä (1982)
Kauhu kiertää kaupunkia (1992)
Kuulut minulle (1998)
Kuolema kutsuu tanssiin (1991)
Kuu paista haudallesi (1996)
Yö kuuluu minulle (2004)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti