lauantai 5. heinäkuuta 2014

Tiina Raevaara: Laukaisu

"Joku saattaisi ihmetellä, miksi tällaiset asiat kiinnostavat minua. Mutta kaikkiahan ne kiinnostavat. Ne kauhistuttavat, pelottavat, inhottavat, mutta samaan aikaan ovat äärettömän kiehtovia. Miten on mahdollista, että suojeleva rakkaus muuttuu tuhoavaksi voimaksi ja hellyys väkivalaksi? Ja kuinka mitättömistä hetkistä on lopulta kyse: Kuinka vähän aikaa, sekunnin murto-osia, tarvitaan siihen, että teosta on tullut peruuttamaton. Kuinka vähän aikaa yksi laukaus viekään."


Tiina Raevaara: Laukaisu (2014)
Paasilinna, 119 sivua.


Pauliinalla on rintamamiestalo, mies, esikouluikäiset kaksostytöt ja oma piha. Silti heillä kaikki on erilaista. Vaatteet lojuvat kasoina pitkin lattioita, pihan puut ovat harmaampia kuin naapurissa, mies makaa hämärässä, tunkkaisessa makuuhuoneessa päivästä toiseen, keittiö on kodin surullisin paikka. Edes lapset eivät ole sellaisia, kuin Pauliina aikoinaan kuvitteli: likaisia, meluisia, hankalia - eivätkä näytä kauniilta edes nukkuessaan. Ja yksikin yskäisy väärässä paikassa saattoi räjäyttää miehen vihan valloilleen.

Yhtenä loppusyksyn päivänä Pauliina päättää, että elämän on muututtava.

Laukaisun päähenkilö on perheenäiti Pauliina, jonka viimeisen päivän tapahtumia lukija pääsee kulkemaan päähenkilön matkassa. Jo ensi sivuilta on selvää, että matka kulkee lopulta kohti aseen piippua. Silti kirjan voi lukea kahdella tapaa, ja asetta voi lopussa päätyä pitelemään kumpi tahansa. Naiset tappavat vihasta ja kyllästymisestä, miehet mustasukkaisuudesta. Kirjan tulkinnassa - ja etenkin surmaajan mielenliikkeitä pohdittaessa - keskeistä osaa näyttelee John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä, jota Pauliina lukee pääsykokeita varten ja johon myös viitataan tekstissä toistuvasti.

Laukaisu on vahvatunnelmainen kirja, jonka synkkä aihe samalla sekä etoo että pakottaa lukemaan eteenpäin. Kirjan perheen lisäksi perhesurmia pohditaan myös yleisellä tasolla: miksi joku haluaisi tuhota omat lapsensa? Kaikessa ahdistavuudessaankin Laukaus on hyvä, mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen kirja.

"Hän ajatteli muiden elämää: kuinka muiden elämä oli täynnä valaistuja ja lämpimiä huoneita, puhtaita vaatekaappiin aseteltuja vaatteita, pieniä asioita, kuten liinavaatekaappiin jätettäviä laventelipussukoita, kahvia, jonka seassa oli kardemummaa, ilotulitusraketteja, joita ihmiset ostivat uudeksi vuodeksi. 
    Hän ajatteli ilotulitusraketteja vielä toisenkin askelen ajan. Ilotulitusraketeissa tiivistyi niin moni asia. Oli perheitä, joissa sellaisia ostettiin, koska haluttiin nähdä raketin leimahduksen heijastuvan lasten silmistä."

Pikainen silmäys yöpöydällä odottavaan kirjapinoon kertoo muuten, että lukulistalla on tällä hetkellä vielä toinenkin perhesurmakirja, yksi dekkari sekä yksi murhamysteeri. Ei siis mitään kaikista hilpeintä kesälukemista. Jos jollain siis on suositella jotain oikeasti kevyttä - mutta lukemisen arvoista - kesälukemista, niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

2 kommenttia:

  1. Jostain syystä minäkin olen lukenut vain dekkareita! Tässä sulle pari hömppävinkkiä. Anthony Capella: Ruokaa amore (Rooman kävijälle) ja Louis de Bernieres: Kapteeni Corellin mandoliini (paljon parempi kuin elokuva). Jos on jäänyt nämä väliin, niin kokeile ihmeessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos vinkeistä :)! Molemmat kirjat vielä lukematta, joten ainakin jälkimmäisen voisinkin hakea kirjastosta seuraavaksi. Tällä hetkellä on tosin dekkarikimaran jälkeen kesken "Neljäntienristeys", jota voin kyllä ehdottomasti suositella muillekin.

      Poista