maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ystävistä ja junamatkailusta.



Pakko myöntää: kun torstai-iltana, huonosti siskonpedissä nukutun yön ja kiireisen päivän jälkeen, ajoimme mummolasta kohti Jyväskylää, ei ajatus seuraavana aamuna alkavasta uudesta reissusta juuri kiehtonut. Yksi yö tekee kuitenkin ihmeitä: perjantaiaamuna heräsin ilman herätyskelloakin ennen seitsemää, pakkasin edellisenä iltana purkamani laukun ja suuntasin tällä kertaa yksin kohti Kuopiota.

Joko olen ehtinyt mainita (vähintään tuhanteen kertaan), että meidän ennen täällä Jyväskylässä asunut ystäväpiiri on viime vuosina levinnyt lahjakkaasti ympäri Suomea ja osin sitäkin kauemmas? Siksi ollaankin tänä kesänä reissattu Keski-Suomen lisäksi muun muassa Etelä-Savossa, pääkaupunkiseudulla ja nyt Pohjois-Savossa nähden lapsuudenystäviä, sukulaisia ja opiskelukavereita. Tällä kertaa vuorossa olivat opiskelukaverit ja aiheena yhden tulevan morsiamen hemmottelu.

Koska yksi tuleva morsian oli erikseen kieltänyt polttarit ja kaiken siihen liittyvän oheistoiminnan, alkoi päivä perinteisellä morsiamenryöstöllä. Siispä morsian houkuteltiin mukaan makutuomariksi mekko-ostoksille Matkukseen, ihan vaan piipahtamaan. Päälle tarttuivat ensimmäisinä käsiin osuneet vaatteet pyykkinarulta ja pikkuneidille ja isille vilkutettiin heipat ihan vaan tunniksi-pariksi. Oho, väärin. Pikainen shoppailu muuttuikin ihan yllättäen joukoksi ystäviä, kynsihoidoksi, ravintolalounaaksi, terassilasillisiksi ja lopulta – yhden pakollisen säikäytyksen jälkeen –  tyttöjen mökkireissuksi ja päättyi aamuyöstä morsiussaunaan ja uintiin utuisella järvellä. Tarkoitus oli tehdä morsiamen näköinen päivä: nolaamisen sijaan hemmottelua, lentävien strippareiden ja baarikierrosten sijaan kerrankin aikaa yhdessäololle ja juttelulle ja pienen neidin äidille aamu, jona mikään muu kuin helle ei herätä.

Ja kyllä: oli kuuma. Sekä perjantaina Kuopion keskustassa, illemmalla mökillä maalla että erityisesti lauantaina Jyväskylään menevässä junassa, josta onnistuin kuin onnistuikin saamaan paikan siihen junan ainoaan vaunuun, jossa ilmastointi ei toiminut. Ei siis taaskaan junamatkaan ilman vähintään pientä draamaa.

Kuvan kengistä sen verran, että tähän pystyy vain hän, joka on tottunut shoppailemaan Ei mennä tähän kauppaan –slogania viljelevän kolmevuotiaan kanssa: matkalla polttaripaikalle pikainen pyörähdys Dinskossa ja mukaan tarttui peräti kahdet korkkarit syksyksi. Mitä tehokkuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti