tiistai 5. elokuuta 2014

Päiväkotipohdintoja.


Sitä käytiin kurkkaamassa jo muutamana päivänä alkukesästä, siitä on puhuttu useana iltana näin loppukesästä ja sinne on menty toden teolla tutustumaan tällä viikolla. Eilen käytiin parturissa ja kannettiin uuteen naulakkoon uudet kumisaappaat ja vanhat syksyvaatteet. Ensi viikolla poika R siirtyy päiväkodin pienten puolelta alakerrasta isojen ryhmään talon toiselle puolelle.

Samalla tarkoitus on myös pidentää hoitopäiviä entisestä kuudesta ja puolesta tunnista ensialkuun tunnilla. Koska, niin no, kahden voiden uuvuttavan kokemuksen perusteella voidaan jo sanoa, että kaksi kokopäivätyötä yhdistettynä yhden bussiaikatauluihin, toisen satunnaisiin (ulkomaan)työmatkoihin, tukiverkon puutteeseen sekä lyhyisiin hoitopäiviin tekee elämästä yhtä suorittamista.

Luulisi, että siirtyminen talon yhdestä päästä toiseen olisi pelkkää lastenleikkiä. Väärin: eipä ole. Ainakaan äidille. Kahden vuoden takaiseen päiväkodinaloitusahdistukseen verrattuna pelot ovat tällä kertaa kuitenkin kovin erilaisia:


...miten sujuvat leikit kaksi vuotta vanhempien kanssa?
...entä jos vanhasta ryhmästä tutut kaverisuhteet katkeavat ihan vain siitä syystä etteivät - kuten yhdeltä topakalta nelivuotiaalta neidiltä kuulin - tytöt ja pojat leiki keskenään?
...ehtivätkö hoitajat nähdä jokaisen tönäisyn ja kuulla jokaisen sananvaihdon, kun aikuisten määrä isompien ryhmässä on kuitenkin entistä pienempi?
...entä jos kolmevuotias jää viisivuotiaiden jalkoihin?
...entä jos poika R jää isossa joukossa porukan ulkopuolelle?
...mitä jos vielä luottavainen, naiivi, kaikkia kavereinaan pitävä ja spontaanisti jokaiseen leikkiin työntyvä kolmevuotias kadottaa isompien puolella lapsenmielensä ja luottamuksena?
...mitä jos kukaan ei huomaa, että poika R on leikkinyt koko päivän yksin?
...entä jos meilläkin ryhdytään vanhempia lapsia matkien leikkimään sotaleikkejä, vertailemaan vaatteita muihin, pitämään Kaapoa liian lapsellisena ja kuuntelemaan gangsta räppiä?


Kaksi vuotta sitten koin jotenkin lohdullisena päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmasta löytyneen mietelauseen "Tänään on se päivä, jota eilen murehdit, ja katso, kaikki on hyvin." Tällä kertaa eniten lohduttaa toinen puuhakas kolmevuotias Eemeli, poika R:n paras kaveri, ja se, että pojat aloittavat taipaleensa uudessa ryhmässä yhdessä. Isojen puolella on siis jo ainakin yksi kaveri, jonka kanssa on hyvä leikkiä.

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä poika R:lle ja vanhemmille! Hyvin se menee! :)

    -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tästä se taas lähtee, kunhan saadaan sopeutettua lomamoodi arkimoodiksi :).

      Poista
  2. Täältäkin tsempit! Tuo on aina suuri muutos ja on se muutos näin päiväkodin tädille myös.. usein kaihoisasti katselen niitä ennen niin pieniä, jotka nyt eivät tarvitse syliä ihan joka hetki ja leikkivät mahdollisimman kaukana minusta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja niin onkin. Meidän onneksi kaikki päiväkodin tädit eivät ryhmää vaihdettaessa vaihdu, vaan tuttujakin sylejä on edelleen tarjolla :).

      Poista
  3. Hyvnpä kuvailet niitä muutoksia, joita päväkodissa työskentelevänä joudun usein todistamaan. "Isojen puolella" on oma maailmansa, ja monesti ryhmädynamiikka ja kaverisuhteet menevät kerralla uusiksi. Näissä haasteissa on kuitenkin myös lapselle aina oppimisen ja meille varhaiskasvattajille opettamisen mahdollisuus. Kuinka löytää ja auttaa löytämään uudestaan se oma paikka isossa porukassa, miten saada uusia kavereita, millä tavalla puolustautua jos joku kohtelee väärin. Usein toivon, että vanhemmat kertoisivat meille mahdollisimman avoimesti huolistaan tuossa siirtymävaiheessa, koska keinoja auttaa ja tukea uutta tulokasta meiltä kyllä löytyy. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta vastauksestasi - olipa ihana lukea myös varhaiskasvattajan ajatuksia asiasta! Meillä mahtavin juttu on ollut pienten puolelta viime vuonna löytynyt paras kaveri: pojat ovat tukeneet hienosti toisiaan, pitäneet toistensa puolia ja tehneet siirtymävaiheen helpoksi itselleen, toisilleen ja vanhemmilleen. Nyt kun vielä saisi nuo natiaset leikkimään joskus muidenkin kanssa ;)...

      Poista