perjantai 29. elokuuta 2014

Säälittävä syksy.



Viime päivinä olen tarttunut kameraan yhä harvemmin: ikuistamatta ovat jääneet niin sohvalle nukahtanut kolmevuotias, ikkunaan hakkaava sade kuin sekin iltapäivä, jona päiväkodista kotiutuva poika hyppi sarjakuvakumppareillaan jokaiseen matkalla olevaan vesilätäkköön. Yksi syy on toki tämä sade, jota on tullut ihan joka ikisenä päivänä, välillä kaatamalla ja välillä tihuuttaen sekä se, että pitkät työpäivät ja kasaantuvat hommat tuntuvat nyt imevän ihan kaiken energian. Ja jottei siinä vielä olisi riittämiin, niin alkuviikosta meille rantautui syksyn ensimmäinen flunssa.

Kaksivuotisen päiväkotiuran aikana on tullut selväksi, että meidän kantamme muksusta toiseen kiertäviin tauteihin on selkeästi you name it, we got it. Tällä kertaa ensimmäiseen pöpöön riitti kaksi hoitoviikkoa, minkä jälkeen flunssa kellisti ensin kolmevuotiaan, sitten minut ja lopulta myös isin. Oli taas yskittyjä öitä, valkosipulilla ja hunajalla terästettyä kamomillateetä, migreenikiukkua sekä Kaapo-maratooneja ihan vaan siitä syystä, että edes hetken aikaa tuo nuorinkin sairastupalainen malttaisi oikeasti levätä.

Jos kolmevuotiaan flunssaa ei juuri vauhdista huomaa, niin kolmikymppisen kanssa on kyllä ihan toisin. Voi sitä valituksen ja kiukunpuuskien määrää, jota etenkin isi on tällä viikolla saanut kestää. Perjantai-iltapäivänä oli pakko huokaista helpotuksesta: ilman suklaata ja Sinkkuelämää tästä viikosta ei takuulla olisi selvitty näin vähin vahingoin.


Tätä(kin) se siis taas on, arki. Ensi viikolla vielä astetta arjempaa, sillä perheen pää (ja ennen kaikkea järjen ääni) suuntaa koko viikoksi työmatkalle Wieniin.


Joko sanoin, että tuntuu, kuin kesästä olisi jo ikuisuus? (Etenkin, kun ensimmäinen pikkujoulukutsukin kolahti sähköpostilaatikkoon keskiviikkona.)

4 kommenttia:

  1. Voi ei teidän viikkoa <3 Paranemisia sinne! Flunssa on saapunut kaupunkiin ja tuntuu että vähän jokainen niiskuttaa jossakin. Tsemppiä myös ensi viikkoon! Nauttikaa nyt viikonlopusta ja toivottavasti se aurinkokin välillä paistelisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä näkyy: töissäkin tuntuu olevan aika moni joko nuhassa tai yskässä tai molemmissa. Mutta jospa tämä jo helpottaisi, kun ehtii vähän "levähtääkin". Ensi viikosta ei takuulla voi sanoa samaa... ;)! Rentouttavaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  2. Täällä ihan samaiset fiilikset tuon jatkuvan epävakaisen sään suhteen! Odottelen kovasti niitä kuulaita ja kauniita (värikkäitä) syyspäiviä, toivottavasti niitäkin on vielä luvassa!

    Meillä esikoinen kantoi mukanaan koulusta ensimmäisen flunssan, tosin ei mitään nuhaa ja yskää kummempaa, ja minä ja kuopus ei edes koko flunssaa saatu. Mutta silti hieman ristiriitaisin tuntein odotan kerhojen alkua juuri näiden syysflunssien tai vielä karmeamman oksennustautiepidemian (joka sellainenkin jo oli tällä kylällä pyörimässä heti koulun alettua...) takia. Nyt kun tätä perhettä alkaa olla jo aika paljon, niin koko perheen kiertävät epidemiat kuulostavat melkoisen puuduttavilta... Pikaista paranemista joka tapauksessa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulaat syyspäivät kelpaisivat kyllä tännekin - alkaa jo hieman puuduttaa tämä jokailtainen sisällä kyykkiminen!

      Jospa tänä vuonna mekin saataisiin vaikka edes vain puolet niistä taudeista, mitä viimeisenä kahtena vuonna ollaan sairastettu! Oksennustautiepidemiaa en uskalla sen kerran kokeneena edes ajatella :O... Puhumattakaan, että tässä olisi vielä noinkin iso perhe sitä sairastamassa. Meidän kolmen hengen porukassakin yksi flunssa kestää yleensä sen puolitoista - kaksi viikkoa.

      Poista