tiistai 23. syyskuuta 2014

Gillian Flynn: Sharp Objects

 "I am a cutter, you see. Also a snipper, a slicer, a carver, a jabber. I am a very special case. I have a purpose. My skin, you see, screams. It's covered with words - cook, cupcake, kitty, curls - as if a knife-wielding first-grader learned to write on my flesh. I sometimes, but only sometimes, laugh. Getting out of the bath and seeing, out the corner of my eye, down the side of a leg: babydoll. Pulling on a sweater, in a flash of my wrist: harmful."

Gillian Flynn: Sharp Objects (2006)
Phoenix, 323 sivua.


Kun kymmenvuotias Natalie Keene katoaa, joutuu kolmekymppinen Chicago Daily Postin toimittaja Camille palaamaan entiseen kotikaupunkiinsa kirjoittamaan tapauksesta juttua. Natalie Keene ei nimittäin suinkaan ole ensimmäinen Wind Gapin pikkukaupungissa kadonnut tyttö: edellisenä vuonna myös yhdeksänvuotias Ann Nash katosi lyhyellä pyörämatkallaan ja löydettiin myöhemmin kuristettuna.

Wicked above her hipbone, girl across her heart.

Koko nukkavieru pikkukaupunki odottaa henkeään pidätellen tietoa tyttönsä kohtalosta. Parin päivän päästä se selviääkin: Natalie löydetään kuristettuna ja kaikki hampaat suusta revittynä - aivan kuten koulukaverinsa vuotta aiemmin.

Nasty on her kneecap, babydoll on her leg.


Tutkiessaan tapausta Camille tulee jälleen imaistuksi osaksi kotikaupunkinsa ahdistavia, repivän vahingollisia ympyröitä. Huolellisesti hoidettujen alppiruusupensaiden ja mittatilaustyönä valmistettujen nukkekotien takana väijyy pahuus, se sama, joka sai Camillen aikoinaan tarttumaan mihin tahansa terävään ja painamaan sen ihoaan vasten. Vuosien kuluessa Camille on viillellyt koko vartalonsa, lapaluiden väliin jäävää nyrkinkokoista aluetta lukuun ottamatta, täyteen sanoja. Vihaisia viiltoja, epäröiviä koukeroita, kirjaimia, jotka saivat olon hetkeksi helpottamaan. Vahingollinen, kissa, kirsikka, pirullinen, kadota. Tutustuessaan uudelleen neuroottiseen äitiinsä ja laskelmoivaan pikkusiskopuoleensa Camille joutuu myös kohtaamaan jälleen kerran vuosien takaisen perhetragediansa, jonka hän tähän mennessä on yrittänyt poistaa tietoisuudestaan.

Harmful on her wrist, whore on her ankle.


Kuten joku viikko sitten lukemani Dark Places myös Sharp Objects hurmaa, jollain kierolla tavalla, henkilökavalkadillaan. Wind Gapista löytyvät ne kaikki: aavemaisella otteellaan kaupunkia hallitseva kammottava teinityttö, neuroottinen ja kylmä äitihahmo, nuhjuinen pikkukaupunkiin jämähtänyt kotiäiti, pillereitä popsiva seurapiirirouva - noin niin kuin muutaman mainitakseni. Ja mikä koukuttavinta; kaikki kirjan hahmoista, ne kaikkein kieroimmatkin, tuntuvat kovin uskottavilta, viihdyttäviltäkin.

Vaikka Sharp Objects onkin ennen kaikkea psykologinen trilleri on siinä myös tiettyjä häiriintyneen sukuromaanin piirteitä. Kirja pitää otteessaan loppumetreille asti ja onnistuu yllättämään vielä ihan viimeisillä sivuillaan - silloin kun tarinan luuli jo ratkenneen.

Vaikka Sharp Objects onkin Gillian Flynnin esikoinen, joutuu sitä  lukiessaan vielä kertaamaan ensimmäisen vieraan kielen rakenteita: toisin kuin kaksi tuoreempaa Flynniä, Gone Girl (Kiltti tyttö) ja Dark Places (Paha paikka), ei sitä vielä ole suomennettu.


"Sometimes I think illness sits inside every woman, waiting for 
the right moment to bloom."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti