sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Happiness is not having to set the alarm for the next day.




Keskiviikkona lähdin töistä puoli kaksi, kerrankin, ja olin hakemassa kolmevuotiasta päiväkodista heti välipalan jälkeen. Pyöräilimme rauhassa kotiin, laitoimme pyykkikoneen päälle ja ryhdyimme pitkästä aikaa värittämään värityskirjaa. Ja siinä Kapteeni Koukun peruukkia mustatessani tajusin, että tämä hetki oli ensimmäinen viikkoihin - siis viikkoihin - kun minulla oli aikaa olla poikani kanssa kiireettömästi, ilman että samalla keitän pastaa, vastaan työsähköpostiin, korjaan toisella kädellä verbikokeita tai muuten vaan suunnittelen huomista päivää. Ihan vaan olla ja värittää, olla kokonaan läsnä.

Tosin illaksi piti lähteä sitten taas takaisin töihin.

Siksipä kun tänään pakkaamme autoon matkarattaat, passit, matkaoppaat, sateenvarjot (ollaanhan toki menossa Lontooseen) sekä useamman laukun ja otamme nokan kohti Helsinkiä, vaikenee myös blogi. Luvassa ei siis ole yhtään ajastettua postausta eikä tuoreita matkakuulumisia kuvatervehdyksineen. Ja ei, meitä tai matkakommelluksia ei voi seurata reaaliajassa myöskään Instagramissa tai Facebookissa. Sen sijaan kiertelemme kiireettömästi nähtävyyksiä, nappaamme jostain syötävää, kun siltä tuntuu, piipahdamme ehkä johonkin museoon ja istumme takuulla Hyde Parkissa Starbucksin Chai Tea Latten kanssa. Iltaisin luemme kirjoja, juttelemme keskenämme ja menemme aikaisin nukkumaan.

Ajateltiin nimittäin olla ihan oikeasti lomalla.



Kuva löytyi täältä.

4 kommenttia: