maanantai 6. lokakuuta 2014

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

"Kurkkua kuristavan haikeita asioita: Vappupäivän ilta. Kun aurinko laskee, kaduilla on enää tyhjiä pulloja ja serpentiiniä, siellä täällä karannut tai rikkoutunut ilmapallo, ja viimeisetkin juhlijat ovat matkalla kotiin. Tai huhtikuun valoisat illat. Kun kadut ovat vielä hiekkaiset, mutta polkupyörät ja tennistossut on jo otettu esille - kun mustarastas silloin laulaa, tuntuu siltä kuin jokin olisi peruuttamattomasti ohi ja toisaalla, vaikka todellisuudessa kaikki on juuri alkamassa."

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013)
Otava, 380 sivua.


Kirjoja, jotka olen lainannut ihan vain ja ainoastaan kauniin nimen perusteella:
Että tuntisin eläväni
Kunpa joku odottaisi minua jossain
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

"Kuolen tylsyyteen. Kuolen ahdistukseen. Kuolen vitutukseen. Jotain on keksittävä," kirjoittaa Miia Kankimäki. Hän on 38-vuotias, sinkku, vakitöissä kustantamossa, asunnonomistaja, herää joka aamu kellon pirinään kello 6.15, syö joka aamu tismalleen saman aamupalan, katsoo liikaa televisiota ja harrastaa joogaa liian harvoin. Kaiken tämän Miia hylkää - sen sijaan hän matkustaa Kiotoon. Vaikka Mia ei tunne kaupungissa ketään saati puhu sanaakaan japania, on hän päättänyt viettää vuorotteluvapaavuotensa jäljittäen yli tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista Sei Shonagonia, sielunsisartaan, ja kirjoittaa tästä kirjan.

Kuulostaako absurdilta? Alkuun ehkä. Ja sitten taas ei. Sillä elämä on kuin kirsikankukat: se on aivan pian ohi. Ja sitä ennen siitä on otettava kaikki irti.

 "Asioita, joita ei voi verrata: Kesä ja talvi. Yö ja päivä. Sade ja auringonpaiste. Nuoruus ja vanhuus. Henkilön nauru ja suuttumus. Musta ja valkoinen. Rakkaus ja viha. Sade ja usva.
    Kun on lakannut rakastamasta jotakuta, tuntuu kuin hänestä olisi tullut toinen ihminen, vaikka hän on edelleen se sama."

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on kirja, johon ihastuu päätä pahkaa ja ihan täysin heti ensimmäisiltä sivuilta. Jo pelkästään siksi, että se on niin erilainen. Tämän lisäksi se on hurmaava, höyhenenkevyt, hauska, terapeuttinen, nokkela ja oivaltava. Suloinen sekametelisoppa listoja kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä, historiaa, Kioton öisiä katuja, syvällisiä keskusteluja ulkomaalaisten kämppisten kanssa, kulttuurihistoriallista tutkielmaa Japanin hovista tuhannen vuoden takaa ja massaturismia kuumankosteassa Thaimaassa.

Silti parasta kirjassa olivat sen listat. Ne hauskat, kekseliäät, söpöt, herkät ja haikeatkin. Listat niistä pienistä asioista, jotka lopulta ovatkin niitä isoja.

Älkää käsittäkö väärin: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on muutakin kuin vain listoja. Listojen lisäksi se on nimittäin eräänlainen tietokirja, tutkimusmatka niin yli tuhat vuotta sitten eläneeseen hovinaiseen kuin eksistentiaalikriisiä nykyhetkessä elävään kolmikymppiseen Toisaalta se on myös matkakirja. Mia Kankimäen kirja pitäisi lukea ulkomaanmatkalla, kun on lähtenyt matkalle yksin ja nimenomaan omasta tahdosta yksin, nähnyt jo sen, mitä tuli katsomaan, tilannut katukahvilasta teen ja leivoksen ja päättänyt, että nyt, tässä ihmisvilinää katsellessa, voisi vihdoin aloittaa laukkuunsa sujauttamansa kirjan.

Asioita, jotka Mia Kankimäen kirja sai aikaan:
Kaukomatkakuumeen
Pakkomielteen tehdä listoja, ihan kaikesta
Kroonistuneen sushinhimon.

4 kommenttia:

  1. Minä pidin kirjassa siitä kuinka Mia vain otti ja lähti. Järjetöntä ja ihan mielettömän ihanaa ja ihailtavaa!

    Listoja on pakko tehdä kun tämän on lukenut, sitä ei voi välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä: jo pelkkänä ajatuksena on aika mahtavaa, että arkeensa tympääntynyt uskaltaa heittäytyä ihan tuntemattomaan - tai ylipäätään muuttaa niitä vanhoja kuvioita tai muiden odotuksia. Rohkeaa ja ihailtavaa!

      Poista
  2. Sain kirjan jo toista vuotta sitten, mutta säästin sitä ajankohtaan, jolloin voin keskittyä rauhassa lukemaan. Näin siksi, koska kirjailijan kerrottiin tekevän tutkimustyötä, kertovan kirjoittamisesta - siis teoreettista tietoa - ja Japanista - minulle vieraasta kulttuurista. Hyvä, että säästin, kirja vaatii aikaa ja rauhaa lukea sitä. Sitä ei voi lukea ahmien eikä kiireellä, vaan miettien asioita.
    Ehkä odotin enemmän fiktiivistä kertomusta kirjan toisesta päähenkilöstä, Seistä, tai ehkä odotin niitä tuloksia, joita kertoja, Miia, Seistä saisi ja joista hän kirjoittaisi tieteentekijän tarkkuudella, purkaen kaiken täsmällisesti ja kronologisesti. Kirja kuitenkin eteni päiväkirjamaisesti, syventyen johonkin, jättäen jotain hyvin vähälle avaamiselle, matkustaen niin ajassa kuin paikoissa nopeaan tahtiin. Kertomus Seistä kuitenkin seisoi paikoillaan, mielestäni hiukan liian kauan.
    Oli kuitenkin todella mielenkiintoista lukea Miian omasta matkasta, omista mietteistä ja kokemuksista. Kirjan ehkä vahvin anti oli sen - edellä muiden mainitsemasti - höyhenenkeveys, sen tuottama mielikuva Japanista, niin vahva mielikuva, että siellä käymätönkin aisti runollisen proosan joukossa japanilaisuuden, kulttuurin hengen - teki mielikuvamatkan Japaniin.
    Toinen anti oli tuo hyppäys arjesta, hyppy tuntemattomaan. Tein itse samanlaisen hypyn ja vaikka tein sen muista syistä, toiseen maahan enkä yksin, niin silti matkani oli mielessäni, kun luin Miian kirjaa. Minuunkin jäi samanlainen rakkaus ja kaipaus siihen maahan ja sen kulttuurin pariin. Palaan sinne aina vain takaisin, sekä mielikuvissa että fyysisesti vuodesta toiseen.
    Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavaa, osaan vain kuvitella, miten vanhasti tämän kirjan voi kokea, jos itse on joskus hypännyt yhtä täydellisesti kohti tuntematonta! Jo ilman vastaavaa kokemusta tuntui välillä, että uutta kulttuuria olin maistelemassa minäkin ja päähenkilön ajatuksiin ja tunteisiin oli helppo samaistua.

      Jännää oli myös, kuinka jonkin voi samalla ollla niin höyhenenkevyt mutta jättää kuitenkin painavan jäljen.

      Kirja vaati tosiaan pohtimista, maistelua, psosessointia ja hidasta nautistkelua - yhdessä päivässä ja väärässä paikassa sitä ei voinut hotkaista - tai sitten menetti lukukokemuksesta paljon.

      Poista