torstai 2. lokakuuta 2014

Talvitakki ja shoppailufilosofiaa.


Jos nyt ei ole luvassa uusi ennätys, niin ei sitten milloinkaan: toinen vaatepostaus viikon sisällä. Perjantaina löysin kuitenkin ihan sattumalta Vilasta juuri sellaisen villakangastakin, jota olin etsinytkin, ja jo useamman vuoden palvellut talvitakki sai väistyä kirppiskassiin.

Totta puhuakseni olen vältellyt tyylipuhtaita ostostenesittelypostauksia ihan tarkoituksella kolmestakin syystä. Ensinnäkään en tunne oloani missään määrin luontevaksi kameran edessä, en sitten millään, ja edes yhden (yli)kriittisissä silmissäni julkaisukelpoisen kuvan saaminen vaatii aina vähintään viisikymmentä epäonnistunutta otosta. Ja vaikka silloin tällöin onkin mukava esitellä erityisen kiva vaate, jota on kauan etsinyt, tai esimerkiksi kirpputorilla tehty huippulöytö, en tunne yhtään omaksi jutukseni kaupallisuutta, yletöntä kulutusta tai siihen kannustamista puhumattakaan kovasti vallallaolevasta kertakäyttöelämäntavasta, jossa vaatekaappi uusiutuu kokonaan aina uusien mallistojen saapuessa kauppojen hyllyille tai hypetetyimpien merkkien (lasten)vaatevalikoimat klikkaillaan virtuaaliostoskoriin kokonaisuudessaan.

Kolmanneksi meillä shoppaillaan varmasti keskivertoa vähemmän - ja ihan tarkoituksella.

Kiitos kolmevuotiaan kasvuvauhdin, joutuu vaatekaappia kyllä päivittämään tasaisin väliajoin; syksyksi hankittu välikausivaatetus menee ehkä hyvällä tuurilla vielä seuraavana keväänä, mutta esimerkiksi talvivarusteet on täytynyt uusia joka vuodeksi. Kolmevuotiaan ulkovaatteisiin myös mielelläni satsaan; jos istuu tunnin märässä lumihangessa kaivamassa lapiolla tunneleita, ei ole ihan sama, millainen materiaali takamusta verhoaa. Mutta koska perusvaatteissakin on jo hankkimista, olen jättänyt ylilyönnit ja shoppailuöverit suosiolla väliin, unohtanut ne kalliimmat merkit ja niihin hurahtamisen ja päättänyt, että mukavin ja meidännäköisin tyyli syntyy, kun yhdistää kivoimmat ja laadukkaimmat ketjuvaatteet muutamiin tarkoin valittuihin merkkeihin. Vaatteiden merkittömyys ei ainakaan tähän mennessä ole aiheuttanut kolmivuotiaan psyykessä huomattavia vahinkoja.

Toinen helppo ja luonnollinen pihistyskohde olen minä itse, ja poika R:n syntymän jälkeen olen alkanut katsoa omaa vaatekaappiani, jos mahdollista, entistä tarkemmalla silmällä. Talven pärjään helposti yhdellä takilla, jota sitäkin voi käyttää useamman vuoden. Jos osaa olla hamstraamatta kymmenen euron (ja viiden pesukerran) halpispaitoja, voi ketjuliikkeistäkin löytää kestäviä ja kukkarolle sopivia vaatteita. Ja kun ostaa kunnolliset nahkakengät, ei jalkineitakaan tarvitse uusia joka talvi.

Tammikuun alussa tartuin Melinan blogin innoittamana Vähempikin riittää -haasteeseen. Haasteen alkuperäisen ajatuksen "Aina kun ostat jotain uutta, myy pois vanhaa - vähempikin tavaramäärä riittää" tosin muutin muotoon "Vähempikin määrä sekä shoppailua että tavaraa riittää". Tänä vuonna olenkin pyrkinyt miettimään hankintoja yön yli, ostamaan vain tarpeeseen ja varmistamaan, että jokaista hankkimaani vaatetta oikeasti tulee käytettyä. Jos aiemmin erehdyin välillä ostamaan vaatteita, jotain tiettyä tilaisuutta varetn ja joita ei lopulta tullut käytettyä kuin sen yhden kerran, ovat tällaiset hasardit ainakin jääneet pois.


Silti on kiva saada joskus jotain uutta ja ihanaa, ihan itselle. Ja pakko myöntää, että shoppailulla on puolensa: uusi talvitakki päällä lumen tuloa jo oikeasti odottaa.

6 kommenttia:

  1. Kiva takki ja mukavaa pohdiskelua. Pyrin samaan, mutta vaikeaa on. Sisälläni asuu nuukailija, mutta myös hamstraaja, jonka on vaikea luopua mistään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä asuu yksi hamstraaja ja yksi nuukailija, onneksi kaksi eri ihmistä ;). Onneksi niin, kahden hamstraajan kanssa eivät kyllä neliöt enää riittäisi.

      Poista
  2. Kiva takki! Mulla on kyllä kieltämättä jäänyt oman haasteeni periaate noudattamatta nyt syksyllä, mutta perustelen sitä sillä että meillä oli kesän aikana puolet Minean vaatteista jäänyt pieneksi. Onneksi vastapainona itelle tulee nykuään ostettua mitään noin kaksi kertaa kuussa periaatteella..

    Aiemmin mulla ei ollut lastenvaatteissa merkeillä niin väliä, ja isovanhemmat etenkin kiikutti meille koko ajan Hennesiä ja Prismaa, mutta kun huomasin että suurin osa pieneksi jääneistä vaatteista jäi käteen, alkoi suorastaan ärsyttää. Nyt yritän ostaa merkkejä, joita joku muukin haluaa ostaa vielä senkin jälkeen kun ne on ollut meillä käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä myös Hennesit ja Lindexit ovat menneet mukavasti kiertoon, ja jos vuoden käytössä olleesta kymmenen euron paidasta saa vielä kolme euroa takaisin, on hinta-laatusuhde ihan kunnossa. Ekologisuudesta noiden suhteen ei tosin aina voi keskustella...

      Poista
  3. Hyvää kulutuskriittistä pohdintaa, olen niin samaa mieltä. Mua on alkanut ärsyttää blogien levittämä kulutushysteria, kun blogin tärkein sanoma tuntuu pyörivän uusissa lastenvaatemallistoissa, joista on pakko ostaa sitä sun tätä kalliiseen hintaan, ja se raportointi ostoskoriin klikkailusta tuntuu olevan jotenkin jopa pakkomielteistä. Mun mielestä "vähempikin riittää" -ajatuksen toteuttaminen niin, että voi ostaa vaikka kuinka, kunhan myy vanhaa pois, ikään kuin oikeuttaa väärällä tavalla sen ostohysterian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huraa, ihanaa, etten ole yksin! Joka tuutista tunkeva "ostin, ostin, ostin" on tosiaan viime aikoina alkanut vähän väsyttää... Toki jokainen tyylillään, mutta ylettömän shoppailun sijaan käytän itse rahani mieluummin elämyksiin, kuten matkusteluun, tai sitten ihan vaan säästän.

      Poista