torstai 9. lokakuuta 2014

Vanhanajan lapsi.



Kolmevuotiaan vasukeskustelun alkajaisiksi pojan lastentarhanopettaja totesi tietävänä:
"Teillä taidetaan lukea paljon kirjoja ja pelata vähän tietokone- ja kännykkäpelejä?"


Poika R:stä sen nimittäin kuulemma näkee heti. Ja ei, meidän kolmevuotiaamme ei tunnista vielä yhden yhtä kirjainta tai tapaile englannin alkeita. Sen sijaan kolmevuotiaalla on tavanomaista vilkkaampi ja rikkaampi mielikuvitus, joka erottuu heti ipadlapsien joukosta. Oikea vanhanajan lapsi siis, kuulemma. Lastentarhanopettajamme mukaan sellainen höpö-Eemeli, jotka ennen seikkailivat mielikuvitusystävineen monimutkaisia tarinoita suunnitellen, mutta joista nykyään on alkanut tulla osa katoavaa kansanperinnettä. Kuulemma. 

Meidän kohdalla kyse ei ole mistään tietoisesta valinnasta: emme missään nimessä vastusta minkään sortin teknologiaa ja sen kehitystä ja tarjoa lapsellemme leikkikaluiksi vain käpylehmiä ja kaarnalaivoja. Päinvastoin ainakin minä tunnen olevani aivan liiankin koukuttunut (sosiaaliseen) mediaan, joka tuntuu ahmaisevan arjesta ihan liian ison siivun ja mikä pahinta, usein täysin huomaamatta ja ihan turhaan. Siksi onkin kiva, että satunnaista Angry birds -naputtelua lukuun ottamatta poika R ei ole osoittanut sen kummempaa kiinnostusta pelaamista tai kännykän näppäilyä kohtaan, vaan kolmevuotiaan tekniikan käyttö rajoittuu vielä muutamaan päivittäiseen YouTubesta katsottuun Kaapoon ja mahdollisesti Pikku Kakkoseen

Ja joka päivä tartumme useampaan kirjaan.

Lapselle lukeminen ei ole tärkeää pelkästään mielikuvituksen ja kielellisten taitojen kehityksen takia: lukuhetken aikana opitaan rauhoittumaan ja olemaan läsnä. Oman lapsuuteni parhaita hetkiä olivat ne illat, joina äiti luki meille tytöille iltasaduksi Veljeni, Leijonamieltä ja Narnian tarinoita, ja iltapäivät, joina kääriydyimme iskän kanssa sohvalle punaisen viltin alle lukemaan Suomen Kansansatuja. Tuskin lienee sattumaa, että sekä pikkusiskosta että minusta tuli kieltenopettajia.

Jostain luin kerran, että erityisesti poikien, joiden lukutaito heikkenee vuosi vuodelta, kehitykselle on tärkeää, että kirjaan tarttuu kotona myös isä. Jostain voimme siis olla ylpeitä: se, että isi tyydyttää Age of Empires -pelihimonsa vasta poika R:n mentyä nukkumaan ja lukee päivittäin pojalleen Pekka Töpöhäntää, näkyy jo jossain.

6 kommenttia:

  1. Jep, mä liputan myös lukemisen puolesta! Meillä luetaan aina päiväunisatu sekä ennen yöunia ja päivän mittaan, jos neiti itse pyytää. Ja meillä lukee myös molemmat, niin äiti kuin isikin. Ipadia meillä käytetään myös, ei kylläkään päivittäin, mutta varmaan kerta-kaksi viikossa, A saa valita joko jonkun lastenohjelman tai pelin. Meillä on itse asiassa vaan "opetuspelejä" pädillä ja niistä A kyllä tykkää ja itsekin olen ihan yllättyny miten hyviä juttuja siellä on. Mutta siis, lukemisesta ei meilläkään luovuta! Amen sille :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on itse asiassa ipad ainoastaan isillä työkäytössä, joten sitä kolmevee ei ole käyttänyt ikinä. Toisaalta miksi pitäisikään, kun ei sitä kertaakaan ole pyytänytkään? Opetuspeleistä olen kyllä kuullut paljon kehuja, että niitä varmaan kokeillaan sitten, kun poika niistä itse kiinnostuu :).

      Poista
  2. Olen itse ollut päiväkodissa töissä ja pakko sanoa, että kyllä sen lapsista oikeasti usein huomasi, ketkä ovat enemmän tv:n ja pelien ääressä ja ketkä leikkivät ja lukevat kirjoja.

    Itse olen huomannut omassa käyttäytymisessäni sen, että netti tekee kovasti hallaa keskittymiskyvylle. Luoja kun sitä onkin tullut lahopääksi! Onneksi vastapainoksi jaksan lukea pitkiäkin kirjoja, joten ehkä en ole vielä menetetty tapaus, mutta pitäisi kyllä itsekin vähentää koneella kököttämistä ja paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en taas olisi ikinä uskonut, että pelaamisen näkee jo näin pienistä, jotka tuskin - tai toivon mukaan - vielä käyttävät päivittäin tuntikausia mäiskintäpelien parissa. Mutta ilmeisesti tosiaan näkee.

      Minäkin olen muuten pyrkinyt vähentämään ja vähentänytkin viime aikoina netin käyttöä. Ja onneksi sentään maltan vielä lukea kirjankin kannesta kanteen! On se nimittäin aika pysäyttävää, kun huomaa, ettei oikeasti jaksa katsoa loppuun sitä kaverin Facebookissa jakamaa kahden minuutin videoklippiä...

      Poista
  3. Meillä kyllä katsellaan videoita päivittäin koneelta ja tunnen siitä välillä huonoa omaa tuntoa. Mutta joka päivä luetaan monta kirjaa ja leikitään paljon. Meillä kaikki rakastaa yhteisiä lukuhetkiä. Tämä kirjoitus vahvisti taas päätöstä yrittää pitää ruutu enemmän kiinni.
    Jonna / Kaasta ja Kukkamekkoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteiset lukuhetken peittojen ja tyynyjen keskellä ovat kyllä ihan parhaita! Ehkä tuo "Kohtuus kaikessa" -ideologia on tässäkin asiassa ihan hyvä vinkki eli muutaman videon voi hyvin katsoa, jos kuitenkaan ei vietä koko päivää ruudun ääressä.

      Poista