lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulun aikaan.



Jo viime jouluna päätimme, että tänä vuonna olemme ensimmäistä kertaa joulun kotona, ihan omia perinteitä luoden. Loppusyksystä, silloin kun päivät kuluivat töistä päiväkotiin juostessa ja illat rästitöitä tehden, alkoi kuitenkin tuntua, että tämän puristuksen jälkeen kyllä jaksa enää yön tunteina leipoa pakkaseen yhtään taatelikakkua tai lähteä googlaamaan sitä täydellistä ohjetta imelletylle perunalaatikolle. Varovasti ehdottelinkin, josko viettäisimme tänä vuonna joulua ilman mitään hössötyksiä ja jouluruokia, ihan vaan kotona rentoillen, mihin rakas mieheni totesi, että kyllä jouluksi on oltava perinteinen kinkku, laatikot, itse tehdyt tortut ja graavilohta. Siispä suuntasimme sitten kuitenkin mummoloihin.

Ja ihan hyvä niin. Joulunalusviikolla iski nimittäin koko perheen kaatanut flunssa, joka uusi aatonaattona - imelletyt perunalaatikot olisivat jääneet tekemättä siis joka tapauksessa, kuten taatelikakutkin. Joten meillä joulu meni loppujen lopuksi kuitenkin rentoillen, ihan konkreettisesti; ulkona piipahdettiin ainoastaan pikaisesti testaamassa isin vanha Stiga sekä kummitädin kahdeksankymmentäluvun sukset.

Onneksi anoppilassa ei ollut joulustressistä tietoakaan ja viimeiset neljä päivää ovat kuluneet kaikilta kolmelta uusissa joululahjavillasukissa teetä litkien, viltin alla kirjoja lukien ja lautapelejä pelaten.

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Harmillista tuo flunssa, mutta onneksi olette ainakin ehtineet rentoutua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja rentoilu sen kun jatkuu, sillä tunnollinen työntekijä näyttää sairastavan jonkinasteista flunssaa suurimman osan lomasta :(...

      Poista