torstai 11. joulukuuta 2014

Kjell Westö: Kangastus 38

"Mennyttä ajatellessaan Matilda yritti todistaa itselleen, ettei sitä ollut tapahtunut, että hän kuvitteli olemattomia. Mikään ei auttanut: kaikki oli kirjoitettu hänen ihoonsa."


Kjell Westö: Kangastus 38 (Hägring 38, 2013)
Otava, 334 sivua.


Jokohan olen ehtinyt mainita blogin puolella viha-rakkaussuhteestani Kjell Westöön? Leijat Helsingin yllä oli nimittäin kirja, josta tykkäsin ihan valtavasti - jopa niin paljon, että päädyin tekemään siitä kandidaatin tutkielmani. Ja kuten arvata saattaa kirja, josta nautin suunnattomasti silloin, kun sitä vielä sai lukea pelkäksi omaksi huvikseen, muuttui kummasti pakkopullaksi, kun sitä luki alkuperäiskielellä kolmatta kertaa merkaten samalla taulukkoon, kuinka monta kertaa dialogissa mainittiin slangi-ilmaus farsa. Jostain syystä kolusin yhtä tarkasti läpi myös Kjell Westön Langin - tein siitä kotimaisen kirjallisuuden työni. 

Opiskeluaikojen jälkeen minun kädessäni ei sitten juuri Westöä ole näkynytkään. Sinänsä se on harmi, sillä siitä syystä esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt Kangastus 38 oli tähän mennessä jäänyt minulta kokonaan lukematta.

Ja pakko todeta: Kangastus 38 on ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

"Pala leipää. Tungetteleva silmäys. Pala toisen sielua. Pari minuuttia pimeydessä. 
     Ihmiset haluavat lähimmäisiltään eri asioita.
     Joskus ihminen joutuu oman pahuutensa yllättämäksi.

 Miljaneiti sanoo: Tee jotain.
     Tee mitä tahansa.
     Kunhan teet jotain." 

Rouva Matilda Wiikissä on jotain arvoituksellista, jotain josta ei ihan saa kiinni. Hän hoitaa työnsä tunnollisesti, hänen ansioluettelonsa on moitteeton, mutta naisessa on silti jotain, mikä vaivaa asianajaja Thunea. On kuin naista ympäröisi yksinäisyys.

Sitten yhtenä iltana Matilda Wiik sattuu kuulemaan Thunen toimiston suljetun oven takaa tutun äänen menneisyydestään, äänen jonka oli toivonut unohtaneensa. Kun kaksikymmentä vuotta vanhat haavat taas avataan, ei entiseen enää ole paluuta.

Eletään vuotta 1938. Lähestyvän sodan voi jo melkein tuntea.

Joko sanoin: Westön Kangastus 38 on ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Kangastuksessa nimittäin yhdistyy kaikki ne elementit, mitkä minusta kuuluvat onnistuneeseen lukukokemukseen: Kirja on laatukirjallisuutta olematta kuitenkaan tippaakaan paatoksellinen, raskas tai sanalla sanoen mukahieno. Sen sijaan teksti imaisee mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta, ja kirja on lopulta luettava muutamassa päivässä - siitäkin huolimatta, että töissä on taas vuoden kiireisin jakso. Lisäksi Westön luoma tunnelma on niin voimakas ja kuvaus 1930-luvun Helsingistä niin vahva, että sivuja lehteilemällä voi melkein kuulla, miten radio rätisee Matildan vaihtaessa kanavia tai miten korkokengät kopisevat märillä mukulakivillä, kun illan elokuvan päätteeksi kävellään takaisin kotiin.

Kuten aiemmin lukemieni westöjen, myös Kangastuksen taika piilee Helsinki-kuvausten lisäksi sen todentuntuisissa, samastuttavissa henkilöissä. Tällä kertaa kirjan keskiössä on Matilda Wiik, joka äärimmäisenä selviytymiskeinonaan on kehittänyt itselleen kolme persoonaa: säntillisen ja pedantin rouva Wiikin, asiallisen ja tyttömäisen Matildan sekä arvaamattoman ja kostonhimoisen Miljaneidin. Kirjan tunnelma tempaa mukaansa niin täydellisesti, että oikeasti huomasi toivovansa, että kunpa, kunpa kaikki vaan päättyisikin hyvin...

4 kommenttia:

  1. Lukupiirissä, jossa käyn, on tämä kirja myös tulossa luettavaksi. Oma kokemukseni Westöstä on melko raskas ja hieman säikähdinkin kun kuulin, että sitä ehdotettiin, mutta mukavaa kuulla että tämä on hyvä. Mä olen lukenut "Älä käy yöhön yksin", joka oli sekä paksu että eteni jokseenkin pitkäveteisesti.

    Tällä hetkellä meillä on luettavana Jeanette Wintersonin "Majakanvartija", josta pidän kovasti. Lue ihmeessä, jollet ole jo lukenut? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangastus 38 oli tosiaan ihan huikea! Itse aloitin heti perään juurikin tuon "Älä käy yöhön yksin" -kirjan, mutta neljänkymmenen sivun jälkeen on alkanut vähän tökkiä, joten saa nähdä, miten käy...

      Ja kiitos vinkistä! Pitääpä katsoa löytyisikö tuo kirjastosta, kun lomalle kuitenkin pitäisi taas lainata uutta luettavaa...

      Poista