maanantai 8. joulukuuta 2014

Kymmenen asiaa, joita kaipaan ajasta ennen lasta.


Ajasta ennen lasta en niinkään kaipaa juhlimista tai matkustamista, sillä näistä ensin mainittua en harrastanut superaktiivisesti edes ennen poika R:n syntymää ja jälkimmäistä taas pääsemme harrastamaan edelleen, nyt vaan perheenä. Myöskään varsinaista omaa aikaa en kaipaa, sillä yhden lapsen ja kahden osallistuvan vanhemman perheessä sitä kyllä saa järjestettyä molemmille ilman tukiverkkoakin. Sen sijaan kaipaan muutamia ihan arkisia pikkujuttuja, joista ei edes tajunnut nauttia - ja joista kukaan ei osannut käskeä nauttimaan - ennen lasta. Isoin näistä on huolettomuus, se ettei koko ajan tarvitse olla sydän syrjällään, kun vilkas kolmevuotias taas kerran juoksee päin pöydänkulmaa. Ja heti sen jälkeen tulevat muutamat muut pikkujutut...


Kymmenen asiaa, joita kaipaan ajasta ennen lasta


1. Viikonloput, joina katsottiin koko Lostin ensimmäinen tuotantokausi yhdeltä istumalta - ihan vaan, koska siitä se ajatus sitten lähti.

2. Miehen kanssa yhdessä urheilu.

3. Pitkän kaavan mukaan toteutetut ravintolaillalliset; nykyään mukana on hätäinen kolmevuotias 
tai sitten tulee hotkittua ihan vaan tottumuksesta.

4. Sitä, että karkkia voi hyvin napsia keskellä päivää ja ihan avoimesti (ja ei, avoimella en tässä tarkoita avointa ruokakomeron ovea, jonka piilossa karkkia nykyään tulee napsittua).

5. Tiukempaa keskivartaloani (tosin edellisen kohdan huomioiden tämä varmaan on lähinnä haaveilua).

6. Sadepäiviä, joina voi hyvin olla koko päivän neljän seinän sisällä ilman järkyttävää morkkista siitä, ettei tarjoa lapselle tarpeeksi virikkeitä, liikuntaa ja raitista ilmaa.

7. Spontaaniutta ja sitä, että kotoa pääsi ulos alle vartissa.

8. Junamatkoja muualla kuin lastenvaunussa.

9. Sitä, että  kun ystävien kanssa lähdettiin ulos, kahville tai yhdessä reissuun, puhuttiin suurin osa ajasta muusta kuin synnytyskertomuksista, välikausivaatteista tai päiväkotien ja perhepäivähoidon eroista.

10. Aamuja, joina sai nukkua pitkään.



Mitä muut äidit kaipaavat?

2 kommenttia:

  1. Hei just löysin sun blogin ja oon selaillu vähän taaksepäin, tykkään!

    Vastauksena tähän sanoisin että aika paljon samoja, siis kuinka huippua oli vaan maata sohvalla kattomassa kokonainen sarja päivässä?! Ihanaa. Ja aamulla tai ylipäätään nukkuminen, meidän kolmevuotias ei siis edelleenkään nuku öitään putkeen (eikä se vuosikaskaan). Ja nyt viimeiset pari kuukautta se 3v on nukkunut KOKO yön meidän sängyssä, jes! Not.. :D Ja lähtemisen spontaanisuus, ja se että jos lähtee niin ei tarvii koko ajan miettiä että miten kotona menee ja potea mahdollisesti huonoa omatuntoa. Sadepäiviä vietetään sisällä kyllä lastenkin kanssa, siitä en osaa tarpeeksi syyllistyä :D Ja tosiaan keskivartalon tiukkuus, toki mä syön hirveesti herkkuja mutta ennen ei silti ollu tämmöstä löysää tää koko maha, hittolainen :D

    Että samoja! Ja ehkä se että ennen ei tarvinnu mitään suunnitella niin paljon. Nyt jos haluais joskus olla kahestaan miehen kanssa, on hirvee sompailu että mites ne lapset. Siksi ei paljon ollakaan :D

    Mut jään kyttäilemään sun juttuja taaksepäin, hyvältä vaikuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, tervetuloa lukijaksi :)!

      Meillä kolmevee onneksi nukkuu jo yleensä yönsä hyvin, joten liika väsymys johtuu yleensä vaan sairastelusta tai työstressistä, ei niinkään pojasta. Mutta olisihan se joskus ihanaa nukkua vaikka sunnuntaiaamunakin pidempään kuin seitsemään!

      Kahdenkeskistä aikaa en tähän edes jaksanut listata, sillä sen hankaluuteen on jotenkin jo tottunut, kun sukulaiset asuvat kauempana. Ja sen kerran, kun johonkin kahdestaan lähdetään, niin toki poika on aina mielessä - niin tyypillistä ;)!

      Poista