maanantai 1. joulukuuta 2014

#lukuhaaste ja marraskuun luetut


Marraskuun luetut:
Elina Karjalainen: Uppo-Nalle ja Kumma (128 sivua)
Jane Shemilt: Daughter (392 sivua)
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (161 sivua)
Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (180 sivua)
Kjell Westö: Kangastus 38 (334 sivua)


Marraskuussa meillä on luettu vielä tavallista enemmän: kuukauden alussa hyppäsin nimittäin mukaan Karo Hämäläisen lukuhaasteeseen, jossa tavoitteena olisi lukea vähintään kolmekymmentä sivua kaunokirjallisuutta kuukauden jokaisena päivänä.

Jos haasteena olisi ollut pelkästään lukea kaunokirjallisuutta päivittäin ilman mitään sivutavoitteita, olisi homma ollut ihan lastenleikkiä: kirjojen lukeminen joka päivä olisi minulle käytännössä samanlainen haaste kuin vaikka aamun aloittaminen kupillisella kahvia (kokeiltu on: ilman totuttua kofeiiniannosta päänsärky alkaa viimeistään parin tunnin päästä). Kolmekymmentä sivua tuntui kuitenkin paljolta, sillä käytännössä minun lukuaikani alkaa iltakahdeksan tai - yhdeksän jälkeen - siis sitten kun olen tehnyt päivältä rästiin jääneet työt, vastannut vielä viimeisiin työsähköposteihin, tarkastanut muutamat seuraamani blogit ja ehkä katsellut miehen kanssa hetken yhdessä telkkaria. Siis kolmekymmentä sivua, sen jälkeen.

Siksipä armahdin itseäni sen verran, että kolmeenkymmeneen sivuuni laskin mukaan myös kaikki päivän aikana lukemani lastenkirjat. Sillä kaunokirjallisuuttahan nekin ovat - ja kas vain, päivittäinen sivumäärä täyttyi helposti ihan jokaisena haastepäivänä lukuun ottamatta sitä perjantaita, jona kiiruhdin töistä suoraan pikkujouluihin. Pekkatöpöhäntien ja mikkomallikkaiden ohella meillä on tässä kuussa ruvettu lukemaan ääneen myös pidempiä kirjoja, ja on ollut voitto sinänsä huomata, että elohopeamainen kolmevuotias jaksaa kuin jaksaakin jo keskittyä kuuntelemaan kirjaa, jonka joka sivulla ei olekaan kuvaa.

Tietyn saavutettavan sivumäärän sijaan otin marraskuun lukuhaasteen kuitenkin ennen kaikkea haasteena ottaa enemmän omaa aikaa: sulkemaan tietokoneen aiemmin kuin viisi minuuttia ennen nukkumaan menoa ja jättämään osan korjattavista kokeista suosiolla seuraavaan päivään. Sillä niin kiireistä ei elämä saisi olla etteikö joka päivä voisi jostain nipistää puoli tuntia ihan itseään varten.

2 kommenttia:

  1. Aivan totta, että kyllä jokaisesta päivästä pitäisi tovi löytyä itselleen ja kirjoille. Sinulla meni haaste hyvin ja itsekin olen iloinen, että ehdin kiireideni keskellä lukea kuitenkin useimpina päivinä. Siis tosiaan muutakin kuin niitä tenttikirjoja. :)

    Lukemasi kirjapino näyttää myös oikein hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, että suurin osa kiireestä on ihan vaan korvien välissä: työt voi vallan hyvin lopettaa puoli tuntia ennemmin ja käyttää sen ajan ihan omaan itseensä. Vaikka marraskuun haaste loppui, niin samaa periaatetta aion noudattaa myös tässä kuussa.

      Poista