Pakko myöntää: kun torstai-iltana, huonosti siskonpedissä
nukutun yön ja kiireisen päivän jälkeen, ajoimme mummolasta kohti Jyväskylää,
ei ajatus seuraavana aamuna alkavasta uudesta reissusta juuri kiehtonut. Yksi
yö tekee kuitenkin ihmeitä: perjantaiaamuna heräsin ilman herätyskelloakin
ennen seitsemää, pakkasin edellisenä iltana purkamani laukun ja suuntasin tällä
kertaa yksin kohti Kuopiota.
Joko olen ehtinyt mainita (vähintään tuhanteen kertaan),
että meidän ennen täällä Jyväskylässä asunut ystäväpiiri on viime vuosina
levinnyt lahjakkaasti ympäri Suomea ja osin sitäkin kauemmas? Siksi ollaankin
tänä kesänä reissattu Keski-Suomen lisäksi muun muassa Etelä-Savossa, pääkaupunkiseudulla
ja nyt Pohjois-Savossa nähden lapsuudenystäviä, sukulaisia ja opiskelukavereita.
Tällä kertaa vuorossa olivat opiskelukaverit ja aiheena yhden tulevan morsiamen
hemmottelu.
Koska yksi tuleva morsian oli erikseen kieltänyt polttarit
ja kaiken siihen liittyvän oheistoiminnan, alkoi päivä perinteisellä
morsiamenryöstöllä. Siispä morsian houkuteltiin mukaan makutuomariksi
mekko-ostoksille Matkukseen, ihan vaan piipahtamaan. Päälle tarttuivat
ensimmäisinä käsiin osuneet vaatteet pyykkinarulta ja pikkuneidille ja isille
vilkutettiin heipat ihan vaan tunniksi-pariksi. Oho, väärin. Pikainen shoppailu muuttuikin ihan yllättäen joukoksi
ystäviä, kynsihoidoksi, ravintolalounaaksi, terassilasillisiksi ja lopulta – yhden pakollisen säikäytyksen jälkeen – tyttöjen mökkireissuksi ja päättyi
aamuyöstä morsiussaunaan ja uintiin utuisella järvellä. Tarkoitus oli tehdä morsiamen näköinen päivä: nolaamisen sijaan hemmottelua, lentävien strippareiden ja baarikierrosten sijaan kerrankin aikaa yhdessäololle ja juttelulle ja pienen neidin äidille aamu, jona mikään muu kuin helle ei herätä.
Ja kyllä: oli kuuma. Sekä perjantaina Kuopion keskustassa,
illemmalla mökillä maalla että erityisesti lauantaina Jyväskylään menevässä junassa, josta onnistuin kuin onnistuikin saamaan paikan siihen junan
ainoaan vaunuun, jossa ilmastointi ei toiminut. Ei siis taaskaan junamatkaan ilman
vähintään pientä draamaa.
Kuvan kengistä sen verran, että tähän pystyy vain hän, joka
on tottunut shoppailemaan Ei mennä tähän kauppaan –slogania viljelevän
kolmevuotiaan kanssa: matkalla polttaripaikalle pikainen pyörähdys Dinskossa ja
mukaan tarttui peräti kahdet korkkarit syksyksi. Mitä tehokkuutta.