lauantai 17. tammikuuta 2015

Hiihtäjäaineista?

 
Pitäisi lukea useammin päiväkodin nettitiedotteet, ajatteli vuoden mutsi, itsekin kasvatusalan ammattilainen vähintään kymmenennen kerran törmätessään kauhealla vauhdilla hakemaan jälkikasvuaan hoidosta ja päiväkodin ovesta huomasi muistutuksen siitä, että ensi viikosta alkaakin taas talviurheilu, hiihto ja luistelu.

Ja tietenkään meiltä ei löydy pojalle kumpiakaan, ei suksia eikä luistimia. Sillä ei kai kolmevuotiaan vielä tarvitse osata hiihtää tai luistella?

Ilmeisesti kuitenkin tarvitsee.

Pikainen kysely ystäväperheiden ja puistotuttujen keskuudessa paljasti nimittäin, että mehän tässä niitä varsinaisia outolintuja olemme. On nimittäin ne kaverit, joille pukki toi tuliterät luistimet suksien jatkoksi joululahjaksi. On ne, joilla luistimet hankittiin kaksivuotiaalle jo viime talvena, sitten kun hiihtokilometrejä ensin oli kertynyt kaksinumeroinen summa. Ja sitten on vielä ihan oikeasti myös ne, joilla luistelu on jo ihan tavoitteellista urheilua ja joilla lapsia motivoidaan jäälle sillä, että kun plakkarissa on tarpeeksi monta luistelukertaa, saa pienen palkinnon. 

Ja me kun luultiin että jumpan lisäksi pelkkä pulkkailu riittää näin talvella ja paikasta A paikkaan B potkupyöräily sitten muuten.

Prisman-reissulla päädyimme sitten kiltisti suksiosastolle, jossa selvisi, että halvimmalla yhdistelmällä suksia, siteitä, monoja ja sauvoja oli hintaa sataviisikymmentäeuroa. Siis sataviisikymmentä euroa suksista kolmevuotiaalle, joka yhtenä päivänä haluaa palomieheksi, toisena päivänä veturinkuljettajaksi, kolmantena toteaa, ettei "pelaa jalkapalloa eikä jääkiekkoa edes isona poikana" ja joka ensin haluaa sukset, mutta sen jälkeen toteaakin, että "mieluummin kaukoputki". Koska en kuitenkaan halunnut, että poika R joutuu katselemaan muiden reippailua penkiltä ihan vaan äitinsä ekoilun tai yhdeksänkymmentäluvulta juontavan kouluhiihtoangstin takia, on meilläkin nyt eteisessä sekä luistimet että sukset. Hiihtoon tosin löydettiin kenkiin kiinnitettävät versiot kolmellakympillä ja luistimet saatiin lainaan kummipojalta.

Että kyllä siitä vielä urheilija tulee.

8 kommenttia:

  1. Meidänkin esikoisen päiväkodissa alkaa hiihto, kauhukseni huomasin ilmoituksen. Mutta sieltä sanottiin että ei Nöppönen vielä (3v3kk), se on 4-6 vuotialle. Että ehkä sitten ens talvena vasta. Huokaisin helpotuksesta. Mut joo, naapurin alle kolmevee hiihtää ja luistelee tyyliin päivittäin. Me ei olla koskaan kokeiltu. Mutta jos ei itseä kiinnosta niin onko pakko vielä noin pienelle sitä tyrkyttää? SIlti on vähän tämmönen saamaton olo kun PITÄIS kai tehdä niin kuin muutkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi on siis muitakin kuin me! Tänä viikonloppuna tosin jo vähän kokeiltiin suksia - ihan koska moni muu samanikäinen tuntuu jo tosissaan treenavan Finlandia-hiihtoa varten :O.

      Poista
  2. Kyllä ne kolmevuotiaat jo hiihtää ja luistelee ja tekee vaikka mitä ;) Ne on isoja ne ;) ainakin meidän päiväkodissa.. Tosin kyllä jotkut vähän nuoremmatkin pääsee noille reissuille mukaan, jos oikein kovasti haluavat.. Muistan myös itse ihmetelleeni tuota aikoinani, mutta niin vaan kaikkeen tottuu. Tosin samaa mieltä olen noista välineiden hinnoista, ihan liian paljon on hintaa. Lapsi kasvaa ja mieli muuttuu, liian nopeasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tästä syystä mä NIIIIIN tarvitsen ympärilleni teitä varhaiskasvattajia, sillä oma kasvatusalan tietämys on luokkaa "Pipo pois sisällä ja en skola-skolan-skolor-skolorna". Taas yksi asia, josta poika olisi ilman päiväkotia varmasti jäänyt paitsi!

      Poista
  3. Täällä pääkaupunkiseudulla ainoastaan eskarit hiihtävät ja luistelevat, usein se jää heiltäkin väliin huonojen säiden takia. Nuo kenkään kiinnitettävät sukset käy ensihajoitteluihin ihan hyvin, ja mielestäni kolmivuotiaan ei tarvitse mennä vielä jäälle ollenkaan.
    Pääkaupunkiseudulla on myös paljon mamuja, jotka eivät ole itsekään koskaan kokeilleet ko. lajeja, heille voi olla vaikeata ymmärtää, miksi hiihtämisen ja luistelemisen harjoittelu on niin tärkeätä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli vielä kuukausi sitten sellainen käsitys, että luistelu ja hiihto alkavat vasta myöhemmin kuin kolmeveenä. Mutta onneksi nyt tiedän! Näillä leveyspiireillä on onneksi yleensä edes sen verran lunta joka vuosi, ettei säästä pitäisi talviurheilun jäädä kiinni...

      Poista
  4. Yli kymmenen vuoden kestävä talviurheiluvarustelu on siis teillä alkanut - Onko sopivat monot, mahtuuko luistimet/kypärät? Vieläkö näillä suksilla voi hiihtää? MIssähän ne monot taas olikaan?. Meidän perheessä se on muuttunut "Kumpaa meillä tällä viikolla on?" - kyselyiksi liikuntaa edeltävän päivän illan kääntyessä yöksi , "Onhan paksummat urheilusukat jalassa/repussa? Ottaisitko kuitenkin farkkujen päälle ulkoiluhousut?" - kysymyksiin. Enää ei meidän yläkouluikäiset suostu raahaamaan suksia hajoavana kasana kainalossa/luistimia maata viistävänä kangaskassissa kouluun. - Luottavat yhteiseen välineistöön koulussa. Nimim. ei-urheilusuuntautuneiden lasten vanhempi. Uusi ops ehkä teidät pelastaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, tästäkö se nyt meilläkin alkaa! Saa nähdä, miten lopulta käy, mutta ainakin menneellä viikolla kolmevee totesi iltapalapöydässä, että "Minä en sitten halua pelata isonakaan poikana jääkiekkoa enkä jalkapalloa!". Kovasti ovat perheen humanistit ilmeisesti yrittäneet markkinoida jotain liikuntaharrastusta tulevaisuudelle ;)...

      Poista